Kuten suurin osa lukijoistamme tietääkin, taloutemme ei juuri koriste-esineitä viljele. Tämä yksi kuitenkin kulkee hartaasti mukana muutosta toiseen:
Sammakon tarina ulottuu kesään 2000, jolloin olin kesätöissä Kaupin sairaalassa, vanhusten kuntoutusosastolla "ulkoiluttajana". Tuon kuukauden aikana tutustuin erityisen hyvin muuan Linneaan, joka oli toipumassa oikean puolen halvauksesta - harvinaisen määrätietoisella asenteella. Linnea oli kova puhumaan ja useasti seurankipeä, koska sukulaiset eivät juuri koskaan käyneet häntä katsomassa. Hänen seurassaan olikin helppoa viihtyä, elävää kieltä oli hauska kuunnella ("Kukas kissan hännän nostaa pöydälle, jollei kissa itse?") ja poimia vanhan ja viisaan neuvoja korvan taakse ("Jussista saan miehen armaan...")
Kun sitten heinäkuun lopulla oli kesäpestini viimeinen päivä, pyysi Linnea minut huoneeseensa. Hieman vaivaantuneena hän kertoi, että olisi halunnut antaa mielellään minulle jotakin pientä muistoksi tuosta kesästä, mutta harmitteli sitten, ettei hänellä oikein ole, mitä antaa. Sitten hän otti pöytälaatikostaan tämän pienen sammakon, ojensi sen minulle ja pyysi, etten unohtaisi häntä, vaikken työni puolesta enää häntä näkisikään. Halasimme pitkään ja hartaasti ja lupasin toki käydä häntä katsomassa jatkossakin. Syksyn mittaan hänen luonaan kävinkin, mutta seuraavan talven aikana Linnea oli siirretty Kaupista muualle, enkä ikäväkseni enää tavoittanut häntä.
Linnea on kuitenkin säilynyt unohtumattomana mielessäni kaikki nämä vuodet. Myös tytöt tietävät tarinan tämän sammakon (ja Essin toisen nimen) takana ja suhtautuvat sammakkoon erityisen helläkätisesti. Tänään Varpulle sattui kuitenkin vahinko ja hän huitaisi sammakon lattialle. Keramiikkaotus säilyi vahingoittumattomana, mutta Varpu pelästyi pahoin. Vakuuttelin, ettei ole mitään syytä olla hädissään, ettei sammakon putoaminen ole vaarallista. Varpu oli kuitenkin syvästi huolissaan: "Mutta entä, jos kuitenkin joskus sammakko putoaa uudestaan ja menee oikeasti rikki? Entä jos sä sitten unohdat, mikä Essin sukunimi on?"
1 kommentti:
Olipahan kiva kuulla tuo tarina kokonaan. Tiesin vain tuon ystävyyssuhteen (siis vain että sellainen oli) ja sen että Essi sai sen mukaan nimensä. Mutta sammakko on aivan uusi tuttavuus, on siis teillä melkein kuin perheen jäsen. Kiva kuulla sekin että hän on noin sitkeätä tekoa. Terveisiä hänelle.
Lähetä kommentti