Essin opettajalta tuli viime viikolla mielenkiintoinen kotitehtävä, tällä kertaa vanhempien tehtäväksi. Toivomuksena oli lista vuosittaisista juhlapäivistä, joita perheessä vietetään sekä lyhyt selostus siitä, millaisin menoin kutakin päivää juhlistetaan. Opettajalla on luettavanaan varmaankin varsin monenkirjava juhlakatsaus, koska Essin luokan 20:sta oppilaasta yksi ainoa on puhtaasti amerikkalainen. Muut ovat puoliamerikkalaisia, japanilaisia, kiinalaisia, korealaisia, intialaisia, saksalaisia, pohjoismaalaisia (yksi norjalainen löytyy...) tai näiden edellämainittujen erinäisiä risteytyksiä.
Ihan mielenkiintoinen isänmaallisuusmietintähän tuosta kehkeytyi tässä juurikin sopivasti itsenäisyyspäivän tienoilla. Listalle päätyivät lopulta laskiainen, pääsiäinen, juhannus, itsenäisyyspäivä, joulu sekä uusi vuosi. Huomasin vasta tehtävän palautettuani, että vappu oli joko tietoisesti tai vahingossa unohtunut listalta. Ehkä parempi niin; tuskin olisin keksinyt sopivan kauniita sanankäänteitä tuon juhlan nykyisen tilan kuvaamiseksi...
Noita juhlapyhiä läpi kahlaillessani mietin, miten merkillistä on, että valtaosa arkipyhistä sattuukin juuri kevät- ja kesäaikaan. Valoisana aikana, jolloin onnekkailla suomalaisilla on tyypillisesti neljä viikkoa vuosilomaa muutenkin, löytyy kalenterista pääsiäispyhät, vappu, helatorstai sekä juhannus. Kesän jälkeen huhkitaankin sitten tauotta koko pitkä, pimeä syksy ja ensimmäinen "ekstravapaa" koittaa vasta itsenäisyyspäivänä, ellei tietysti käy niin kuin tänä vuonna, että kyseinen päivä osuu viikonlopulle. Amerikkalaiset sentään pätkivät "kaamosaikaa" halloweenilla ja kiitospäivällä ennen loppuhuipentumana toimivaa joulua. En sano, ettäkö itse jaksaisin syksyn pimeydessä ylläpitää jatkuvaa karnevaalimeininkiä, kunhan vain ihmettelen, miksei kukaan ole keksinyt lanseerata suomalaiseen kalenteriin tekosyytä saada esim. marraskuussa yksi pitkä viikonloppu? Pohdinnan paikka...
4 kommenttia:
Noista tiedoista syntyy kyllä aika jännä sekoitus, mahdoitko unohtaa "helluntain, suvisunnuntain"? Kurpitsajuhlien aikaan on pyhäinpäivä
Ennen se taisi olla maalla varsinkin palvelusväelle merkittävää aikaa. oli vapaaviikko, jos halusi vaihtaa työpaikkaa se tapahtui silloin, eli siis pestattiin uudet palvelijat. En muista juhlittiinko vainajia jotenkin
Syksyn pimeys kieltämättä tuntuu pitkältä, jos ei jotain pientä kivaa keksi. Aika monet ystävät pitävät jossakin välissä lyhyen viikonloppuloman venyttäen viikonloppua jommasta kummasta päästä. Tänä syksynä olemme valottaneet maailmaa teatterikäynneillä ja elokuvilla.
Kohtapuolin pimeys alkaa taas kääntyä valoksi, eikä sitten enää mietitä pimeää, vaan ojennellaan kasvoja kohti aurinkoa. Nautin erityisesti siitä ajasta, kun valoisuus lisääntyy vauhdilla, ja joka päivä tuntuu ehtivän hiukan enemmän kuin eilen.
Itsenäisyyspäivän aikaan muu Eurooppa viettää Nikolauspäivää. Pääsimme osallistumaan espanjalaispainoitteiseen kansainväliseen juhlaan lauantaina Münchenissä. Lapsille tarkoitetussa juhlassa Nikolaus tuo lahjat ja Nikolausta auttamassa on Knecht Ruprecht, jolla on mukanaan hiiliä ja keppejä. Juhlassa oikesti julkisesti Nikolaus kiittelee lasten hyviä tekoja ja Ruprecht moittii huonoista tavoista.
Tilaisuus, johon me osallistuimme oli hupaisa: pariskuntien oli pitänyt etukäteen kuvailla 2 hyvää asiaa puolisostaan ja yksi kehitystä vaativa piirre. Espanjaa pulputtava Nikolaus sitten julkisesti kävi kaiken aineston läpi. (Meillä oli onneksi simultaanitulkkaus, joten emme jääneet hauskuudesta osattomiksi - edes silloin kun omakohtainen kannustusnuhtelu oli vuorossa.)
Tosin ihan kaikkea jälkikeskustelua emme ymmärtäneet, mutta onneksi meille kerrattiin parhaat palat kotimatkalla autossa...
Olipa ihanan monenkirjavia kommentteja, kiitos!
Helluntai jäi kyllä ihan autuaasti unholaan. Pakko myöntää, etten ole koskaan tiedostanut tuon päivän sisältävän mitään erityisiä perinteitä. Heilastelukin on jäänyt yleensä aika vähiin...
Lähetä kommentti