Tämän maan kamaralla ei kauaakaan tarvitse sompailla, kun jo huomaa, että työllistäminen — keinolla millä hyvänsä — täällä ainakin osataan. Esimerkiksi autoteiden varsilla näkyy useasti kyltinheiluttajain ammattikunnan edustajia. Siis sen sijaan, että yritys ostaisi mainostilaa vaikkapa lyhtypylväistä, kuten Suomessa useasti näkee tehtävän, se palkkaakin ihmisen tien varteen seisomaan ja iloinen virne naamallaan heiluttelemaan mainoskylttiä. Konsti se on tämäkin vaikkapa opiskelijan laihanlaista toimeentuloa pönkittää.
Tänään olen päässyt nauttimaan poikkeuksellisen henkilökohtaiselta tuntuvasta palvelusta pariinkin otteeseen. Keittiön kaappiin oli päässyt kertymään kohtuullisen kokoinen kasa tyhjiä pulloja ja tölkkejä, joten oli aika pistäytyä paikallisessa hyötyjätepisteessä. Muinoin Lempäälässähän homma hoitui Kuljun Kartanossa: pantilliset pullot ja tölkit nieli K-marketin aulassa oleva automaatti, muut purkit ja purnukat lajiteltiin kaupan pihalla oleviin lasi- ja metallisäiliöihin (kunnes säiliöt viime keväänä poistettiin ilkivallan vuoksi käytöstä...) Täällä kuskaamme kierrätysmateriaalimme samaan tapaan läheiselle marketille. Kaupan takapihalla on työmaakonttia muistuttava hökkeli, jossa päivätyötään tekee muuan meksikaano. Hän ottaa hoteisiinsa koko hyötyjäteläjän, lajittelee muovin, metallin ja lasin omiin saaveihinsa ja punnitsee sitten saavin kerrallaan. Kustakin materiaalista maksetaan tietty "kilohinta" ja vierailun päätteeksi setä tulostaa kuitin kokonaissummasta, jonka voi sitten marketin kassalla vaihtaa rahaksi. Kierrätyslasin hän kippaa omaan säiliöönsä, muovi- ja metallijäte taas menevät paalaimen ruoaksi: pullot ja tölkit prässätään kompakteiksi pikku kuutioiksi, jotka setä pinoaa koppinsa peräseinälle.
Toinen mielenkiintoinen kokemus oli auton pesu, mikä oli suoranainen käsityön multihuipentuma verrattuna aikaisempaan "aja Shellille-osta pesupoletti kassalta-aja pesuautomaatin suristeltavaksi-pyyhi pahimmat pölyt sisätiloista kassalta saamasi kosteuspyyhesetin avulla"-skenaarioon. Ensimmäinen asiakaspalvelija oli vastassa siinä kohtaa, kun kurvasin autopesulan pihalle. Tarjoilijatyyliin hän tiedusteli mitä saisi olla (perusteellinen ulko- ja sisäpesu kiitos, ja hei, olisiko sattumoisin mahdollista tehdä jotakin tuolle kyljessä olevalle naarmulle) ja kirjasi sitten toivomukset lehtiöönsä.
Tämän "menun" kanssa sitten ajoin edessä viittovan asiakaspalvelija numero kakkosen kohdalle, joka otti itse auton hoteisiinsa ja kehotti minua käymään sisällä maksamassa ja menemään sitten odotustilaan, kunnes auto on valmis. "Sisällä" oli pikkuruinen koppero, jossa tiskin takana oli asiakaspalvelija numero kolmonen, joka hoiti rahastuksen. Kopperosta olisi halutessaan voinut ostaa myös virvokkeita, jos olisi kaivannut evästä odotustilaistuskelunsa ratoksi.
Odotustila itsessään oli vähän niin kuin katettu veranta, jossa oli tarjolla mm. lehtiä ajankuluksi. En kuitenkaan raaskinut tuhlata aikaani lueskeluun, koska hauskempaa oli seurata ympäröivää hyörinää, sitä, miten asiakaspalvelijat numero neljä-arviolta kaksikymmentäviisi puuhastelivat antaumuksella ajopelien kimpussa. Ensin auto ajettiin tunneliin, jossa se pestiin rätit ja letkut heiluen perusteellisesti ulkopuolelta. Tämän jälkeen oli vuorossa pihan toisessa nurkkauksessa sijaitseva teho-osasto, jossa työmyyrät kävivät käsiksi kylkinaarmuun.
Lopuksi kulkupeli ajettiin viimeistelyasemalle, jossa viheltelevät riuskaotteiset miehet puunasivat kaiken mahdollisen: ulkopinta vahattiin, sisätilat imuroitiin ja pyyhittiin pölyistä, ikkunat (kaikki) pestiin ulkoa ja sisältä, pölykapselit pyyhittiin viimeisen päälle, ... Kaiken tämän jälkeen kuski kutsuttiin odotustilasta tarkistamaan, onko lopputulos niin kuin pitää ja ennen tien päälle karauttamista toivoteltiin mukavat päivänjatkot ja turvalliset matkanteot.
Jännä juttu, että vaikka tuonkin autopesuputiikin käsittelyn käy läpi päivän mittaan varmasti pitkälti toistasataa autoa, voi silti tuntea itsensä aivan erityisen tärkeäksi asiakkaaksi. Pahaa pelkään, että tämäntasoiseen palveluun voi aika äkkiä tottua. Mokomatkin pilalle hemmottelijat!
4 kommenttia:
Metsäläiskansan sosiaalinen kipuraja kyllä tulee vastaan, kun kaikki automaatit tästä maasta lopetettaisiin, nyt kun niihin on totuttu. Asiakaspalveluun pitäisi totutella sekä asiakkaiden että henkilökunnan.
- Mutta sitten toinen asia on "kyläläisyys". Meinaan sellaisia pieniä putiikkeja, jossa ostava asiakas otetaan mukaan jutturinkiin. Kauppias kavereineen kun pohtii lauantaiaamuna maailman menoa ja siinä ohessa hoitaa myyntiä - saa puheliaan vieraan kertomaan omatkin kuulumiset. Näitä paikkoja kyllä löytyy ja kyläläisyys on vähä sellanen asennekysymys.
Mites kauan ne autoa puunasi? Vaikka aikaa meni varmasti kauemmin kuin täkäläisessä "pesukoneessa", mutta olipa sentään viihdettä tarjolla. Mikään ei ole tylsempää kuin istua siellä pestävässä autossa ja yrittää kuunnella radiota, jonka asema pätkii...
Ja kelit täällä on sellaiset, että auton vois pesettää melkein joka toinen päivä
Paljonko maksoi? Shellillä poletin saa parilla kympillä, yöaikaan puoleen hintaan, mutta siinä ajetaan vain läpi automaattipesurin ja sisälle tai ulos ei vilkaise kukaan. Täällä autot ovat oikeasti likaisia ja suolaisia, joka sielläpäin on aika harvinaista. Muistan joskus saaneeni pesun ilmaiseksi tankkauksen yhteydessä (automaatti pesu), mutta enhän minä nyt vuokra-autoa lähtenyt pesemään. Vaikutti oikein luxuspaikalta, jota kannataa suosia :o)
Perusasiakkaat (ulko- ja sisäpesu) odottelivat autojaan noin 15 minuuttia. Meillä kun oli tuo kylkinaarmu tohtoroitavana, oli hoidon kokonaiskesto vähän reilu puoli tuntia.
Hinta ei päätä huimannut. Ulko- ja sisäpesusta veloittivat 30 taalaa, mutta firman nettisivuilta voi tulostaa alekupongin (tämä on todellakin kuponkitarjousten luvattu maa...), jolloin lystistä selviää 15 dollarilla. Nykyisellä kurssilla siis ei kauheasti kymmentä euroa enempää.
Kylkinaarmun paikkauksesta kiskoivat lisäksi 30 dollaria. Liikuttavan edullista, kun muistelimme sitä, miten Primerassa ollutta samankaltaista haaveria korjailtiin. Hinta oli lähemmäs 300 euroa - eikä kyse ollut tuolloin edes merkkiliikkeestä...
Kelpo ainekset kantapaikaksi :o)
Lähetä kommentti