Essi esitti aiemmin tällä viikolla toivomuksen viikonlopun vietosta: metsään eväsretkelle. Idea kuulosti meistä kaikista vähintäänkin mainiolta, joten tänään aamupäivällä lastasimme repun voileivillä ja mehupulloilla ja otimme kurssin kohti Skyline Ridgen luonnonpuistoa. Puolen tunnin ajomatka kiemuraista vuoristotietä pitkin herätti taas mielenkiintoisia kysymyksiä siitä, miksi korvat menevät välillä lukkoon tai mitä muuta mielenkiintoista kropassa tapahtuu autokyydin aikana. "Äiti, tuleeko sulle tässä autossa koskaan sellaisia ehkä sekunnin mittaisia kohtauksia, kun vatsassa tuntuu yhtäkkiä leppoisalta?" (Essi)
Perillä Skyline Ridgellä lähdimme ilman ihmeempiä suunnitelmia patikoimaan rinteillä mutkittelevia polkuja pitkin. Tytöt keräilivät oravan innolla tammenterhoja ja käpyjä, välillä pysähdyttiin tähyilemään alaviistossa häämöttävää teknologiametropolia. Kylliksemme käveltyämme löysimme mukavan aukion, jolle istahdimme evästämään ja risuista telttaa rakentamaan. Ihmettelimme minikokoisia takiaisia ja jäniksenpapanoita. Aika vähästä saa ihmislapselle onnellisen päivän taiottua!
2 kommenttia:
Viimeinen lause on varsin osuvasti sanottu.
Onni syntyy pienistä asioista. :D
Suloista viikkoa!
Katselin noita lapsia ja näyttää että niistä on kasvanut varsinaisia eränkävijöitä. Kyllähän ne kesäsällä jo kummasti meni Sierakan kivilouhoksessa, mutta varmasti on vauhti parantunut.
Lähetä kommentti