Kiitospäivä todellakin tekee tuloaan, minkä huomaa ehkä näkyvimmin siitä, että mainokset ja ruokakaupat ovat pullollaan kalkkunoita, kurpitsapiiraita ja karpalokastiketta. Me toisinajattelijat emme kylläkään aio ottaa stressiä kyhätäksemme torstaiksi neljän ruokalajin illallista, vaan keskitymme näinä vapaapäivinä ihan muihin puuhiin. Joulukorttien ja piparkakkujen tekemiseen olemme kovasti yrittäneet orientoitua, mikä kieltämättä tuntuu vähän kaukaa haetulta, kun ulkona on päivisin sitkeästi se parikymmentä astetta lämmintä...
Noin muuten olemme viimeisen parin viikon aikana kunnostautuneet keittiöpuuhastelussa isänmaallisessa hengessä. Innostus taisi saada alkunsa siitä, kun kantapaikassamme Kyo Po Plazassa asioidessamme Varpu hoksasi vihannesosastolla punajuuret: "Hei, ei ollakaan tehty rosollia pitkään aikaan!" Osui ja upposi. Tästä kokemuksesta innostuneina jatkoimme seuraavien päivien aikana vapaasti assosioiden porkkanalaatikkoon, lihapulliin, nakkikastikkeeseen ja uuteen rosolliin. (Toim. huom. Makaronilaatikkoa meillä syödään suunnilleen joka toinen viikko muutenkin, isänmaallista tai ei...) Maksalaatikko on ollut niin ikään Essin ja Varpun toivomuslistalla jo pitkän aikaa, mutta selvitystyö maksan hankkimiseksi on vielä vähän vaiheessa. Jussin haikailema mustamakkara lienee vielä astetta vaikeampi rasti?
Onkohan listaltamme jäänyt jotakin oleellista puuttumaan? Otamme ilolla vastaan vinkkejä, jos mieleenne tulee lisää ruokalajeja, joita meidän kuuluisi suomalaisina ikävöidä, mutta joita emme vielä ole tulleet ajatelleeksi. (Ruisleipä ja hernekeitto on mainittu jo aiemmissa postauksissa, niitä ei lasketa...)
5 kommenttia:
Heh, riittäähän noita: riisipuuro ja rusinasoppa; makkarakeitto; rieska; lohikeitto; poronkäristys ja perunamuusi; kesäkeitto; uudet perunat ja sipulivoikastike; tiikerikakku; pinaattikeitto kananmunalla; keitetyt potut ja kananmunakastike; suklaaneliöt; lista on loputon kuin nälkävuosi... ;-D
Maassa maan tavalla. Ei mitään erityisesti kuulu ikävöidä, jos ilmankin pärjää. Ilmanala sinänsä tekee mielihalut aika erilaisiksi.
Minä olen vihreä kateudesta hedelmätarjonnasta, mikä teillä siellä on, eli popsikaapa puolestani niitä herkkuhedelmiä, niin minä popsin Jussin puolesta mustaamakkaraa.
Mites olis talkkuna? Kun tuttavani oli lähdössä Australiaan tapaamaan sukulaisiaan, hän kysyi, mitä haluatte tuliaisiksi? Toivomus oli talkkunajauhoja. Niin tuttavani matkalaukussa oli monta pussia talkkunajauhoja...
Jos Jussi kirjoittaisi kauniisti Joulupukille niin ehkä sitä mustaamakkaraa tulisi, jos ei ihan jouluksi niin vähän sen jälkeen. Muistatteko että kurpitsapiiraista tykkäävillä on yleensä "hyvin perinteinen ruumiinrakenne" (Mma Ramotsewa? Botswanassa?
Tilli - Tuoretta kurkkua, ripaus suolaa, sokeria ja etikkaa sekä tilliä. Kerrotaan että maukkain tilli kasvaa pohjolan kesän pitkinä päivinä. Kesä ruokaa, kesämuisto.
Nyt on kuitenkin marraskuu ja minusta tuntuu samalta kuin roolihahmoilla Villi pohjola (Northern Exposure)-sarjassa. Siinä Alaskassa asuvat kyläläiset ryhtyvät marraskuussa energian keruuseen talvea varten. Pecanpähkinäpiirakkaa lisäkermavaahdolla ja pekonia kaikkiin liharuokiin - ylimääräinen rasvakerros tarvitaan talvea varten!
Lähetä kommentti