Tänä aamuna koululle kävellessämme oli mukanamme erityisen tärkeä kantamus. Oli nimittäin koulun vanhempainyhdistyksen järjestämän "taidekilpailun" kilpailutöiden palautuspäivä ja Essi kuskasi asiaan kuuluvalla arvokkuudella piirustustyötään, joka mittojensa puolesta (70 cm x 30 cm) ei mahtunut reppuun. Kilpailua varten täytetty kaavake, josta ilmeni mm. työn nimi, taiteilijan nimi, ikä, luokka-aste, osoite ym. oleelliset tiedot oli ohjeistuksen mukaisesti liimattu työn kääntöpuolelle. Kesken matkan Essi huolestui: "Mitä kaikkea tähän lappuun kirjoitettiinkaan?" "Piirustuksen nimi, sinun nimesi ja luokkasi, meidän osoite ja puhelinnumero ainakin", vastasin. Essi kiihdytti askeliaan ja totesi: "No sitten meidän onkin parasta kävellä tosi reippaasti ja toivoa, ettei matkan varrella tule vastaan yhtään sellaista kirkon tätiä, joka haluaa meidän osoitteen ja puhelinnumeron. Vaikka me ei yhtään haluttaisi vastata, niin nythän se voi ihan väkisin katsoa ne tästä lapusta ja sitten se lähettää meille vaikka kuinka paljon postia. Ja soittaa vaikka joka päivä ja pyytää meitä käymään siellä sen kirkossa."
16. lokakuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Peukut pystyssä Essille!
Hei onko ne mormoonit siellä noin aktiivisia - ja uhkaaviakin - että pienen ihmisenkin on pakko varjella omaansa ja perheen yksityisyyttä? Ja teillä ne ovat "tätejä" eikä parittain kulkevia nuoria tyylikkäitä miehiä kuten täällä. Hienoa että pieni ihminenkään ei ole "sinisilmäinen". - Taidenäyttelyn tuloksista varmasti kuulemme vielä.
Lähetä kommentti