Hartaasti odotettu halloween koitti lopultakin tänään. Tosin Essi ja Varpu eivät keltanokkina täsmälleen tienneet mitä oli tulossa, joten ehkä selvisimme odotuksesta vähän vähemmän malttamattomina kuin naapuruston lapset, jotka laskivat h-hetkeen ensin päiviä, sitten tunteja. Tarjan ompelemat kummituspuvut oli toki kaivettu esiin jo hyvissä ajoin ja todettu vähän helmasta lyhenneiksi, mutta muuten oikein oivallisiksi "trick or treat"-kostyymeiksi.
Ennen illan varsinaista "karkki vai kepponen"-vaellusta kävimme iltapäivällä kuivaharjoittelemassa hauskanpitoa Santa Claran vapaa-aikakeskuksella, jonne kaupunki oli järjestänyt kaikille lapsiperheille avoimet halloween-kekkerit. Suureen halliin oli pystytetty jos jonkinlaisia kojuja, joissa sai kokeilla taitojaan esim. renkaanheitossa ja muissa vastaavissa peleissä. Riippumatta siitä oliko heittosuoritus onnistunut tai ei, sai kukin hyvästä yrityksestään palkinnoksi karamelleja. Käytännössä lapset siis kiersivät hallia täyttääkseen käsivarrellaan keikkuvia koreja tai pussukoita käsittämättömällä määrällä makeisia. Lisäksi oli tarjolla pomppulinnoja ja ilmapalloja. Vähän niin kuin joulu ja syntymäpäivä ja lottovoitto yhtä aikaa.
(Santa Claran kunniaksi on mainittava, että täkäläisestä tavasta poiketen tapahtuma kaikkine kylkiäisineen oli ilmainen. Esim. pari viikkoa sitten menimme taivastelemaan lähipuistoon kohonnutta pomppulinnaa ja melkein jo ehdimme luvata lapsille pompintaa sydämen kyllyydestä. Paikalle päästyämme löysimme pomppulinnakompleksin vierestä iloisen kyltin, jossa kerrottiin, että puolen tunnin pomppiminen kustantaa 10 dollaria per nuppi. Sillä kertaa keksimme sitten muuta tekemistä...)
Iltahämärän laskeuduttua oli sitten aika lähteä naapurustoon "trick or treat"-kierrokselle. Essi ja Varpu lyöttäytyivät noviiseina Suzyn vanhempien lasten (8 ja 5 v.) seuraan. Tällä kokoonpanolla - kaksi kummitusta, noita ja musta kissa - olikin hupaisaa käyskennellä ristiin rastiin läheistä omakotialuetta, ihastella ja kauhistella ihmisten pihoilleen kyhäämiä kurpitsalyhtyjä, luurankoja, noitia ja jättiläishämähäkkejä. Lapset kolkuttelivat talojen ovilla "karkki vai kepponen"-mantraansa huudellen ja nyssäkät täyttyivät herkuilla tuota pikaa. Tällä välin Jussi päivysti kotosalla ja teki parhaansa ollakseen joutumatta kepposten uhriksi. Vilkas ilta on ollut täälläkin — laskujen mukaan ovellamme on käynyt (tähän mennessä) 18 pientä hirviötä, noitaa, prinsessaa ja teräsmiestä. Hulppea karnevaalimeininki siis — joskin rauhaa ja hiljaisuutta rakastavina suomalaisina olemme ihan iloisia että seuraava yltiöamerikkalainen halloween on vasta vuoden kuluttua ;o)
3 kommenttia:
No jopahan on ollut juhlat ja juhlavaatteet! Vähän niin kuin ennen vanhaan täällä koto-Suomessa nuutipukit, joita ette ole tainneet tavatakaan? Ja vissiin yhtä lystiäkin.
Alkaa tuo meininki täälläkin näkyä. Kuljeksin eilen Näsinkalliolla ja siellä labyrintissä pyöri noitia, aaveita ja kaikennäköisiä muita kauheuksia.
Täällä eivät vielä tule ovelle kolkuttelemaan.
Nuutipukki aika on kai ainakin kaupungeissa jäänyt. Aina haaveilin että kerran vielä, mutta!!!
Sensijaan virpojat ovat tätä aikaa, vaikkakin vähän niitä täällä vanhusten talossa poikkeilee.
Millaisia ne jekut mahtavat sitten olla jos ei ole karkkeja antamassa? Vakuutusyhtiöissä kuulemma on kiirettä Halloweenin jälkeen. No tuskin turvallisessa naapurustossa...
Lähetä kommentti