Johanna ja tytöt innostuivat tänään valmistelemaan pari viikkoa sitten ostamamme kurpitsat lyhdyiksi. Lapset saivat valita kurpitsoihinsa aiheen Internetin tarjoamista loppumattomista vaihtoehdoista. Kurpitsojen koristelu vaikuttaisi olevan suosittu harrastus täälläpäin. Essi päätyi valinnassaan perinteiseen naamaan, Varpu kissaan.
Noin puolessa tunnissa per nuppi oli kallo koverrettu tyhjäksi ja koristeltu. Sisälmyksiä oli yllättävän vähän mutta touhu oli vastenmielistä johtuen kurpitsan hajusta ja sisuskalujen limaisesta olemuksesta. Lopussa kiitos seisoo:
Vaikka varsinainen juhlapäivä onkin huomenna lauantaina (johon suurin osa lukijoista tätä kirjoittaessa onkin jo heräilemässä), piti lyhtyjä koeponnistaa näin pimeän tultua. Hetken aikaa ilmassa leijui kärventyneen kurpitsan imelä tuoksu, mutta se meni nopeasti ohi:
Tältä maailma näyttää Jaakon näkövinkkelistä:
3 kommenttia:
Hienoja taideteoksia. onsiinä tarvittu terävää veistä, eikä oo lipshdellutkaan kun kissan kapeat jalat ja häntäkin on aivan ruhjoontumattomia. On niitä kiva ohikulkijoiden tuijotella.
Teillä ei siis ole kurpitsapiirasta tarjolla...
Makeahiirenä olen aina himoinnut päästä maistamaan sellaista, jossa täytteeseen on sekoitettu kurpitsaa ja vaahtokarkkia...
Hienolta näyttää, tai vähän kamalaltakin tuo Jaakon hymy. Meillä kun ei osattu käyttää kuorta ollenkaan mutta sisus oli kyllä aika hyvää kasvismössökeitossa. Eikä haissut pahalle.
Lähetä kommentti