Jokusestakin aiemmasta postauksesta on varmaankin käynyt ilmi, etteivät naapuruston rouvat oikein ymmärrä liikuntaharrastusten päälle. En tiedä, onko kyse kulttuurisidonnaisesta jutusta, siis siitä, että intialaisten ja korealaisten elämäntyyliin ei yksinkertaisesti kuulu huvin tai harrastuksen vuoksi rehkiminen vai ehkä siitä, että näillä aasialaisilla on sen tyyppinen aineenvaihdunta, että hikiliikunta ei tuota hyvänolon tunnetta. Oli miten oli, vähitellen olen niellyt kohtaloni ja opetellut elämään sen tosiasian kanssa, että naapurustosta ei tule löytymään lenkkikaveria. Peruslenkit viikon mittaan juoksen ylhäisessä yksinäisyydessäni ja otan ilon irti sosiaalisesta juoksemisesta lauantaisin Stridersien yhteislenkillä Stevens Creekillä. (Ja tässä kohtaa lähetän kaihoisat terveiset Annikan ja Virpin suuntaan... Miksi ihmeessä teidän pitää asua niin kaukana?)
Mutta hei, ihmeitä voi tapahtua... Tänään olimme tyttöjen kanssa Suzyn luona kylässä ja lasten leikkiessä keskenään Suzy toi näytille uusimman hankintansa - lenkkitossut!!! Olin aivan ällikällä lyöty. Suzy selitti vähän epävarman oloisena, että hänkin on ajatellut ryhtyvänsä lenkkeilemään, vaikka ei ole kuulemma ikinä elämänsä aikana harrastanut mitään liikuntaa :o) Näyttää siis siltä, että toivoa lenkkikaverin löytymisestä on sittenkin. Ehkä naapurustoon alkaa vähitellen ilmaantua lisääkin urheilujalkineita?
3 kommenttia:
Johanna, Jussi sekä Essi ja Varpu!
Hyvää huomenta ja terveisiä Mältistä. Olipa mukava lukea lenkkipolun ilosanomaa.
Päivemmällä lähdemme Leenan kyydissä Mikon synttäreille, kun tänään on sukulaisten ja huomenna kyläläisten kekkerit.
Erityisterveiset Essille ja Varpulle Vaarilta.
Hieno homma :o) Jatkoa seuraa varmasti!
Varros vaan kohta on iltauinnillakin koko naapuruston lauma.
Lähetä kommentti