En tiedä, meneekö tämä hämmästely korealaisen sydämellisyyden vai amerikkalaisen asiakaspalvelun nimiin, mutta ei sen niin väliä, hämmästelenpä kuitenkin... Suzyn puskaradiomainonnan houkuttelemina olemme löytäneet lähikulmilta korealaisen supermarketin, jonka olemme havainneet varsin hyväksi hedelmäin ja vihannesten ostopaikaksi. Paljon muutakin hyvää ja hauskaa tuolta varmasti löytyisi, mutta suuri osa elintarvikepakkauksista on korean kielisiä, joten pitäytyminen itsepakattavien hyödykkeiden puolella on tuntunut toistaiseksi ihan riittävältä.
Tänä iltana suuntasin jälleen kulkuni tuonne mainioon Kyo Po Plazaan, koska taloutemme he-vi-varustus alkoi olla varsin vähänlainen. Olin juuri valikoimassa pussiini mielekästä määrää persimoneja, kun hedelmäosaston lupsakka myyjäsetä tuli juttusilleni. Suunnilleen näin kulki keskustelu:
Myyjäsetä: "Näitä persimoneja et varmaan ole koskaan kokeillutkaan?"
Johanna: "Kyllä olen näitä itse asiassa aika monta kertaa jo ostanut. Tosi hyviä ovat, kuuluvat ehdottomasti perheemme suosikkeihin."
M: "Niin, mutta ihan juuri tätä erää et ole varmaan ehtinyt kokeilla. Löydätkö siitä mieleisiä vai avaanko uuden laatikon?" (laatikoita oli siinä kohtaa auki ehkä neljä tai viisi ja jokaisesta löytyi aivan ensiluokkaisen näköisiä hedelmiä...)
J: "Ee-ei tarvitse kiitos. Nämä näyttävät oikein hyviltä."
M: "No mutta avataan tästä nyt vielä tämä yksi." (avaa laatikon) "Eivätkös nämäkin näytä hyviltä? Haluaisitko tämän?"
J: (hämmennystä, hämmennystä) "Ovat kyllä oikein hyvän näköisiä..."
Ennen kuin ehdin ymmärtääkään, setä oli kaivanut esille hedelmäveitsen ja leikannut viipaleen hyväksi katsotusta yksilöstä.
M: "Kas tässä, rouva on hyvä. Täytyyhän sitä maistaa, että tietää, mitä ostaa. Onko hyvää?"
J: (lisää hämmennystä ja persimonin mutustelua) "On kyllä, valtavan hyvää. Paljon kiitoksia!"
M: (ojentaa loput persimonista hymyillen leveästi) "Ole hyvä vain. Mukavaa ostosreissun jatkoa."
Niinpä... Niin jatkoin ostosreissua persimonin järsinnän lomassa ja yritin "toipua" privaattimaistiaisten aiheuttamasta hassusta jälkifiiliksestä. Tiedättekö, miltä tuntuu olla tilanteessa, jossa on suunnattoman hyvä mieli siitä, kun on saanut loistavaa asiakaspalvelua, mutta samalla nolo tunne siitä, että tässäpä marssin pokkana pitkin kauppaa juuri korkattua, maksamatonta hedelmää maiskutellen? Hyvää oli, mutta ihan vähän hävetti...
5 kommenttia:
Se on se suomalaisuus, heh. Toinen kansanryhmä, joka jenkkilässä pääsee yllättämään, ovat intialaiset. Jos pääset intialaisesta maustekaupasta maistamatta mitään, niin silloin kauppias on ollut unessa.
Ajattelin kuin Jari: noitten fiilisten täytyy olla ehtaa suomalaisuutta! Näkisipä meidän Sokoksella tuollaisen myyjän niin luulisi jomman kumman olevan mielenhäiriössä.- Seuraavalla kerralla tuossa kaupassa tulee varmasti tunne että on vähän "parempi" ihminen.
Mutta sitten vasta nolo tilanne olis ollu jos olisit väistänyt ja lähtenyt maistamatta.
Rouva-attituudi!!!
Sitä varmaan voisi opiskella jossain.
Mielikuvituksessa soopeliturkki niskaan ja purjehdi ylväänä ostoksille. Kauppiaskin on iloisempi, kun saa parasta asiakastaan palvella.
Miksi on vaikea hyvässä asiakaspalvelutilanteessa ottaa palvelukset vastaan kuin kuninkaallinen? Paljon helpompi on vaatia parempaa palvelua, kun asiakaslähtöisyys on hukassa...
Kyllä tuota asiakaspalveltavana olemista varmaan jossakin opetetaankin. Itse asiassa, kirjastossa oli kokonainen hyllyllinen mitä kummallisimpia opetusvideoita/-DVD:tä, esim. miten herätä aamulla virkeänä, miten syödä oikein, miten hoitaa avioero siististi, miten kertoa lapselle, että toisia ei saa lyödä eikä purra jne...
Taidan siis seuraavalla kirjastoreissulla käydä etsimässä itselleni opetusfilmin aiheesta "miten ottaa palveluksia vastaan luontevasti".
Lähetä kommentti