Jokapäiväinen leipä

Pitkä viikonloppu on ohi ja huomenna alkaa taas arki. Koulupäivän lähestymisen tietää ainakin siitä, että keittiössä kaivetaan esille Essin "lunchbag" ja yhdessä mietitään, mitä huomiseksi lounasevääksi pakataan. Tänä iltana pakettiin ladottiin voileipää, persikka ja viinirypäleitä.

Koulun ruokailusysteemi on sellainen, että oppilas voi valita syökö lounaalla omia eväitä vai koulun ruokalan antimia, joiden päiväkustannus on 2,75 dollaria. Kesällä ennen muuttoamme selvittelin etukäteen koulupiirin ruokailupolitiikkaa ja silmäilin ilolla ruokapalvelun teesejä siitä, miten viime aikoina on erityisesti panostettu siihen, että kouluaterialla on tarjolla terveellisiä kokonaisuuksia ja paljon aikaisempaa enemmän vihanneksia ja hedelmiä. Koulun alettua saimme sitten nähdäksemme viikoittaisen menun, jossa joka päivälle on kaksi tai kolme vaihtoehtoista ruokaa seuraavasti:

Maanantai: Mandariinikanaa & riisiä / Juustohampurilainen / Pizza (lisäkkeenä friteerattuja porkkanatikkuja)

Tiistai: Jauhelihapihvi & riisiä / Kanahampurilainen / Pizza (lisäkkeenä friteerattuja selleritikkuja)

Keskiviikko: Pepperonipizza / Tuplajuustopizza (lisäkkeenä friteerattuja porkkanatikkuja)

Torstai:  Jauhelihapihvi & riisiä / Kanahampurilainen / Pizza (lisäkkeenä friteerattuja selleritikkuja)

Perjantai: Mandariinikanaa & riisiä / Juustohampurilainen / Pizza (lisäkkeenä friteerattuja porkkanatikkuja)

Ja tämä monipuolinen lista toistuu turvallisen samanlaisena joka viikko. Lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että joka päivä on jälkiruokana tuore hedelmä. Jopas jotakin! Kuten joku omakohtaisesta kokemuksesta saattaa muistaa, Essi ei ole hampurilaisten ystävä (kaunis kiitos hemmotteluyrityksestä kuitenkin...) ja toisaalta myös kokolihan syönti toisinaan tökkii. Kun siis tätä ruokalistaa kahlasin läpi ja kerroin vaihtoehdoista Essille, ei liene suurikaan yllätys, että valinta kallistui hetkeäkään miettimättä omaan eväslaukkuun.

Tässä kohtaa en kuitenkaan vähääkään kaipaile Suomen paljon kehuttuja ilmaisia kouluaterioita - varsinkaan sen jälkeen, mitä lehdissä on keskusteltu nykyisestä kouluruoan tasosta kaikkien huikaisevien säästötoimien jälkeen. Omiin eväisiin turvautuminen on itse asiassa monessakin mielessä hyvä vaihtoehto. Tiedänpähän ainakin, mitä lapseni syö - ja että ylipäätään syö. En tiedä miten suuri osa täkäläisistä kouluruoista päätyy syömättöminä jäteastiaan, mutta omilta kouluajoilta on jäänyt sellainen muistikuva, etteivät läheskään kaikki syöneet lautasiaan tyhjiksi. Nyt voimme joka ilta käydä henkevän keskustelutuokion siitä, mitkä ovat järkeviä ruokavalintoja, kun mietitään terveellisyyttä, maistuvuutta ja toisaalta ruoan säilyvyyttä aamupäivän ajan "jonkinlaisella" lämmöneristyksellä varustetussa termosnyssäkässä. Kasvattavaa kaikin puolin :o)

Isosiskon koulunkäyntiä kateudesta vihreänä vierestä seurannut Varpukin muuten leppyi hippasen, kun tasapuolisuuden vuoksi sai itselleen samanlaisen eväslaukun. Päivittäisiä lounaseväitä tehdään tietysti kerralla kaksin kappalein. Essi syö omat eväänsä koulussa, Varpu ottaa eväslaukkunsa mukaan, kun lähdemme päivän puuhiin milloin minnekin ja syö sitten oman lounaansa milloin leikkipuistossa, milloin kirjastoreissulla. Ei lainkaan huono käytäntö - voimmepahan hyvillä mielin asustaa vaikka koko koulupäivän ajan ulkosalla lähtemättä välillä kotiin syömään. Mikäpä on näillä keleillä ulkoilmaelämää viettäessä?