Tänään kävimme ensivisiitillä Santa Claran kirjastossa. Kirjasto on vasta viitisen vuotta sitten valmistunut uudenkarhea kompleksi, joka antoi itsestään varsin viihtyisän ensivaikutelman. Valikoimat vaikuttivat suorastaan hulppeilta, etenkin äänikirjojen valtaisa osasto ilahdutti suuresti. Toki tässä kohtaa on muistettava, että viime vuosina olemme asioineet lähinnä vain Kuljun pienenpienessä sivukirjastossa ja olleet senkin valikoimiin hyvin tyytyväisiä. Kun sitten yhtäkkiä ulottuvilla onkin monikymmenkertaisesti tilaa ja tarjontaa, tuntuu suunnilleen siltä, kuin olisi Amerikkaan tullut...
Uuden kirjastokortin hankinta sujui hyvin kitkattomasti. Olin etukäteen täyttänyt internetissä (ohhoh, ohhoh, ihan toimiva systeemi jopa!) kirjastokortin hakukaavakkeen ja nyt ei tarvinnut kun marssia tiskille, josta kahta henkilöllisyystodistusta vilautettuaan sai haltuunsa kirjastokortin. Tai oikeammin kaksi: toinen ihan "tavallisen" lompakkoon sopivan kortin ja toisen näppärän avaimenperämallisen:
Vielä emme olleet aivan täysivaltaisia kirjaston käyttäjiä, sillä ensimmäisellä kerralla lainattavien teosten määrä on rajattu kolmeen. Kun nämä on palautettu, on uusi asiakas ansainnut riittävän luottamuksen voidakseen lainata lähes sydämensä kyllyydestä - maksimissaan 40 lainaa kerrallaan :o)
Ensimmäisen lainauskerran kiintiölle oli onneksi tässä runsaudenpulassa olemassa jo tarkka käyttösuunnitelma. Essi oli aamulla ennen eskariin menoaan esittänyt toivomuksen saada kotiin luettavaksi lisää kirjoja "isosta punaisesta koirasta, pienestä ruskeasta koirasta ja lapsista, jotka on niiden kavereita". Eskarissa on kuulemma sellaisia luettu ja ovat olleet Essille ilmeisen mieleisiä. Niinpä tyttöä kouluun saattaessani kävin kiskaisemassa opettajaa hihasta ja esitin näillä tuntomerkeillä tarkentavan kysymyksen siitä, mikä kirjasarja mahtaa olla kyseessä. Opettaja mietti hetken, mutta Essi, joka oli tässä vaiheessa ehtinyt luokkaan sisälle, heilutti jo ovenraosta mallikappaletta. Suuri punainen koira paljastui Cliffordiksi, josta on tehty paitsi mittava kirjasarja, sittemmin myös animaatioita, videopelejä ym. Kirjaston lastenosastolla meitä odottikin kokonainen hyllyllinen Cliffordeja, joten luulen että tästä riittää iloa pitkäksi aikaa. Tämän päivän kotitehtäväksi luettiin heti yksi ja iltasaduksi lisää. Varpu jo ehtikin tiedustella, koska mennään hakemaan lisää Likhvoortteja... Kukaan ei enää onneksi muista viime viikolla asian tiimoilta murjottaneensa: "Mä en ainakaan mene mihinkään tyhmään amerikkalaiseen kirjastoon, jos sieltä ei saa edes Miinoja ja Manuja"...
3 kommenttia:
Hyvää huomenta vesisateisesta Suomesta. Täällä sataa kuin Esterin saavista.
On mukava kuulla ja nähdä, mitä te siellä rapakon takana puuhaatte. Iltapäivällä lähdemme Vammalaan ja sieltä Mikan kyydissä Oriniemeen. Vaari
Kuulostaa mukavalta. Tuskin maltan odottaa, kun pääsen näkemään noita ameriikan ihmeitä Essin ja Varpun esitteleminä. :o) :D
Halit kaikille!
Ehtoota Ryttylä-citystä! On tää Maissilakkiblogi mainio. Emmehän me täällä Suomen sateisessa syksyssä tietäisi mitään teidän elämänmenostanne ilman Maissilakkia. Nuo tyttöjen iloiset hymyt on oikein aamun piristys. Täytyy tunnustaa, että töissä ekalla välitunnilla konetta käynnistellessäni luen melkein aina ekeks Maissilakin uutiset. Seuraavalla välkällä voikin sitten jo lukea tylsempiä juttuja.
Tuo avainnippuun sopiva kirjastokortti on hauska idea. Meillä pursuu lompakot kaikenlaisia kortteja, teillä on avainnippu kohta vastaavassa tilassa ;-)
Lähetä kommentti