Joskus asiat sujuvat hankalammin kuin toisinaan eivät. Tänään Varpun kanssa jumppakerhosta kotiin ajellessani huomasin, että auton bensamittari killistelee aivan nollan rajamailla. Eipä siis muuta kuin seuraavan bensa-aseman kohdalla jyrkkä kaarros oikeaan ja automaatille asioimaan. Huonolla menestyksellä. Tämä asema kelpuutti maksuvälineeksi ainoastaan ketjun omat maksukortit, joten kurvasin takaisin tien päälle.
Onnekseni vastassa oli hyvin nopeasti tuttu ja turvallinen Shell, josta otaksuin saavani polttoainetta ihan normaalilla luottokortillakin. Kyllä vain, bensa-automaatin kyljessä oli tarra, josta voitonriemuisena havaitsin MasterCardin kelpaavan. Jippii, sinne siis! Kaivoin lompakosta luottokortin ja vielä suoritin vielä lyhyen aivojumpan ennen kuin aloin räpeltää automaattia. Kuukauden aikana on tullut muistettavaksi sellainen määrä sattumanvaraisia numerosarjoja, että pään saa niillä kivasti sekaisin. (Luotto- ja pankkikorteilla on luonnollisesti eri tunnusluvut, lisäksi on ovikoodi, uudet puhelinnumerot, 10-numeroisia täysin arvalla heitettyjä sosiaaliturvatunnuksia en ole vielä edes yrittänyt opetella.) Lopulta luulin löytäneeni harmaiden aivosolujen sopukoista sen tällä hetkellä tarpeellisen numerosarjan ja syötin kortin reippaasti automaattiin. Automaatti toivottaa minut tervetulleeksi ja kysyy sitten viisinumeroista "zip codea". Jaa niin mitä? Kortin tunnusluku on nelinumeroinen, enkä toistaiseksi ole sitä kuullut tuolla nimellä kutsuttavan. Ei se mitään, näpyttelen tunnusluvun ja painan enter-nappia. Ei kelpaa. Tietenkään. Yritän samaa uudelleen - huonolla menestyksellä. Koska automaatti kehuu kelpuuttavansa myös ulkomaisia kortteja, otan seuraavaksi kokeiluun Nordean MasterCardin, mutta jumitun jälleen tähän mystiseen zip codeen. Painelen tuskastuneena help-nappulaa, mutta muodollisesti ystävällinen automaatti ei siltikään suostu kertomaan, mistä ihmeestä keksin tuon elämää suuremman koodin.
Kaivan taskusta puhelimen ja soitan Jussille, jonka muistelen useammankin kerran onnistuneesti tankanneen autoa. Puhelin on kuitenkin äänettömällä ja näyttää vakaasti siltä, että bensa jää tällä kertaa saamatta. Toivon, että tankin pohjalla olevalla jämällä ajaa vielä yhden asemanvälin ja karautan jälleen valtaväylälle ja yritän selittää takapenkillä ihmettelevälle Varpulle "Miten niin voi kypsä?".
Joku luultavasti kuuli rukoukseni, koska seuraava bensa-asema oli iloisesti miehitetty ja bensaa sai halutessaan ihan vanhanaikaisesti setelirahallakin. Kyllä kiitos, ihan täsmälleen tätä me halusimme! Tankki sai kymmenen gallonaa polttoainetta ja poistuimme huojentuneina asemalta. Kotikulmille ehdittyämme Jussikin oli jo huomannut puhelimessaan soittoyrityksen jäljet ja soitti takaisin kysyäkseen, oliko jokin hätänä. Selostin työlään tankkausepisodimme ja ihmettelin mystistä viisinumeroista zip codea. Kaikkitietävällä miehellä oli toki itsestäänselvä vastaus valmiina: "Siis zip code? 95051. Meidän postinumero."
No niinhän tietysti. Kyllä toki sen verran olen jo ehtinyt kieltä omaksua, että kaavakkeissa osoitetta kysyttäessä osaan siihen zip code-kohtaan postinumeron lätkäistä. Mutta kas, kun ei jostakin syystä tullut luottokortilla maksaessa mieleeni, että automaatti olisi kiinnostunut postinumerostani! Kirottu naisen logiikka... No, ehkä jo ensi kerralla osaan?
1 kommentti:
Hih! :)
Se oli joo ihmettelyn aihe, että tankatessa ei tarvinnut luottokortin pin-koodia näpyttää ollenkaan. Riitti, että jonkun kortti sattui mukana olemaan. Mutta meilläpäin ei edes sitä postinumeroa kysytty, vaan ihan vaan kortin automaattiin tökkäämällä sai bensansa.
Mutta sitä zip-koodia kyllä kysyttiin monen kaupan kassalla. Kai ne haluaa tietää, miltä seudulta niitten asiakkaat on tms.
Lähetä kommentti