Viime päivät ovat täyttyneet väsyneestä puuhastelusta. Tauotonta pyykinpesua lepopäivän ratoksi. Vimmattua tavaroiden etsintää. Millään ei tunnu olevan omaa paikkaa ja lisäksi elintärkeitä papereita on tällä hetkellä aivan liian monta kansiollista siihen nähden, kuinka vähän aivokapasiteettia on tällä hetkellä jäljellä minkäänlaisen arkistoinnin järjelliseen toteuttamiseen. Kevyttä kaaosta.
Huomenna karautamme Helsinkiin USA:n konsulaattiin haastateltaviksi. Operaatio tämäkin. Eilisaamun urakoimme viisumia varten tarvittavien valokuvien kimpussa. Koska pykälien vaatima kuva ei ole lähelläkään minkäänlaista standardipassikuvaa, ei ongelmansa kanssa voi vain kävellä valokuvaamoon kameran eteen. Ihan itse saat etsiä lähiympäristöstäsi sopivasti valaistun harmaan tai valkoisen taustan, asetella kunkin perheenjäsenen vuorollaan kameran eteen ohjeiden mukaiseen asentoon, ottaa kuvat, teettää ne ja leikellä sitten omassa askarteluyhteisössäsi määräysten vaatimaan 2 tuumaa x 2 tuumaa kokoon. Vähemmän suoraviivainen juttu (jota ei välttämättä olisi kannattanut jättää viime tippaan). Mitä luulette konstailevan kolmevuotiaan tekevän, jos kehotuksena on olla hetki paikallaan, katsoa suoraan kohti kameraa ja pitää suu kiinni? Meidän tapauksessamme kolmevuotias oli hetken paikallaan, katsoi suoraan kameraan, mutta piti suuta niin ammollaan kuin ikinä osasi. Väsyneet vanhemmat yrittivät uhkailla, kiristää ja lahjoa, mutta loppukohtauksessa kuopus pokerinaama oli edelleen niillä sijoillaan, kita apposen auki ja muu perhe hihitti epätoivoisen hervotonta, väsynyttä naurua olohuoneen lattialla... Isosiskonsa oli onneksi mallikelpoisempi kuvattava, joskin vasta puoli päivää myöhemmin heräsimme siihen tosiasiaan, että kuva on kelvoton, koska ruokkoamattomat otsahiukset peittivät kulmakarvat, mikä ei luonnollisesti ole sallittua. Ei siis muuta kuin sakset esiin ja parturoimaan ja sen jälkeen uudestaan kuvia napsimaan. Onneksi, tosiaankin, tämä episodi osui jälkikasvusta kärsivällisemmän yksilön kohdalle. Huh, huh!
Työstähän tämä käy - eikä loppua näy... Vaan ei anneta sen häiritä, eiköhän se päämäärä kuitenkin kuittaa kaiken tämän sählingin? Näin ainakin vakaasti uskomme ;o)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti