Koti katoaa

Tänään tulivat ensimmäiset myymiemme isojen huonekalujen uudet omistajat hakemaan ostoksiaan. Lähti keittiön pöytä ja tuolit, lipasto sekä vihreä sohva, nojatuoli ja rahi. Aiemmin meni jo olohuoneen sohvapöytä, mutta se ei yksistään vielä tuntunut missään.

Nimittäin, tänään vasta ensimmäistä kertaa ymmärsin, että tässä ollaan oikeasti lähdössä jonnekin. Tyhjän kodin kaiku on ääni, joka karmii selkäpiitä. Ja kaiku pahenee päivä päivältä, sitä mukaa kun tavaroita haetaan lisää.

Asuntomme pitää olla tyhjä lauantaiaamuun mennessä. Hyvällä tuurilla huonekalut ovat silloin joko päätyneet uusille omistajilleen tai jääneet tänne seuraavien asukkaiden päänvaivaksi. Tulevat asukkaat kun suostuivat ottamaan kontolleen huonekaluja, joiden arvelivat kelpaavan tutuilleen. Ihan hyvä meille. Säästyypähän purkamisen ja kuljetuksen vaiva...

Seuraava viikko menee Johannan kanssa Santa Claraan tutustuessa. Meitä on vastassa siellä pitkään asunut konsultti, joka kertoilee meille alueesta ja järjestää käyntejä asuntoalueille ja toivottavasti myös alueen peruskouluihin. Lapset jäävät kotiin ensin mummulaan ja sitten tätiensä hoteisiin. Kiitos sukulaisverkostolle tästä ihanasta mahdollisuudesta!

Matkan jälkeen onkin sitten ihmettelemistä, missä päivämme (ja yömme) vietämme... Kesä on lämmin, joten eiköhän me pärjätä!