Onpas ilmoja pidellyt... Maissilakin naisväki on ottanut kaiken irti keväisistä pääsiäislomakeleistä eikä ole viime päivien aikana pahemmin sisätiloissa viihtynyt. Eilen aamulla heti herättyä alkoi kiihkeä odotus: "Koska Anja tulee?" "Onko monta minuuttia vielä siihen, että lähdetään laavuretkelle?" "Muistaakohan se Anja varmasti, että tänään piti tulla?" "Muistathan, äiti, pakata Anjallekin eväät?" "Joko lähdetään?"... Hetimiten aamupalan syötyään tytöt halusivat laittautua lähtövalmiiksi ja siirtyivätkin suosiolla pihalle odottamaan - olihan hiekkalaatikolla paljon tekemättömiä töitä. ("Nyt ruvetaan laittamaan jouluruokaa. Vie, Varpu, nämä peruna- ja lanttulaatikot liukumäen alle uuniin. Mä laitan sillä välin suklaaryynikastikkeen.")
Hartaudella odotettu Anja saapui puolenpäivän tietämillä, jolloin lähdimmekin suunnilleen lennosta hiekkalaatikolta kohti Vähä-Kausjärven laavua. Intensiivisen pihapuuhailun jälkeen tytöt eivät olleet enää aivan energeettisimmillään ja Varpullakin painoi päiväuniaika päälle, joten reilun kilometrin metsätaival parkkipaikalta laavulle herätti välillä epäuskoisia kommentteja pikku patikoitsijoilta. Elämä kuitenkin kirkastui, kun päämäärä saavutettiin ja nuotion äärelle viriteltiin kelpo retkilounas eväsleivistä, kalkkunanakeista ja lämpimästä kaakaosta. Sen jälkeen jaksoi taas kummasti rymytä metsässä aarteita etsimässä, kuten myös tehdä extreme-seikkailun paikalliseen ulkohuoneeseen.
Paluupatikoinnin jälkeen tytöt vaikuttivatkin jo vähintään voipuneilta, mutta kotiin päästyä Essi oli kuitenkin sitä mieltä, että hiekkalaatikkopuuhailukiintiö oli vielä vajaana, joten vaatteet vaihdettuaan hän otti ja lähti vielä "vähäksi aikaa" (=melkein kaksi tuntia) pihaan leikkimään. Päätelköön kukin tykönään, kauanko tarvitsi nukkumattia tällaisen päivän jälkeen odotella...
Tänään kutsuivat pihaleikit taas heti aamutoimista selvittyä. Kaupassa pistäytymisen ajaksi malttoivat tytöt hiekkalaatikolta irtautua, mutta oitis sen jälkeen oli taas kiire jatkamaan jouluruokien kokkailua. Tänään sentään pidimme kiinni päivälevosta, Varpu nukkui kuin tukki yli kaksi tuntia, isommille tytöille riitti vähän vähempi. Iltapäivällä pakkasimme taas retkieväät reppuun: viikkoa aikaisemmin Pirkkalan läpi ajellessamme Essi bongasi Nuolialan koulun pihalla houkuttelevia kiipeilytelineitä ja esitti toivomuksen päästä joskus "pitkäksi aikaa tuonne kiipeilemään". Pitkin viikkoa Essi on kysellyt uudestaan ja uudestaan, milloin tuohon maanpäälliseen paratiisiin olisi mahdollista päästä ja tämä päivä tuntui tuolle ekskursiolle kaikin puolin sopivalta, joten ei kun nokka kohti Pirkkalaa...
Kohdevalinta oli todellakin aivan nappi! Koulun pihan telineissä ja keinuissa ynnä koulun takana olevassa metsikössä vierähti helposti pitkä tovi. Evästauon jälkeen hoksasimme lisäksi tien toisella puolella päiväkodin, jonka pihaa siirryimme seuraavaksi koeponnistamaan. Hassu juttu, miten periaatteessa aina samanlaiset liukumäet, keinulaudat ja kiipeilytelineet voivat olla niin uutuudenviehätystä pullollaan, kun sijainti on totutusta poikkeava. Auringonpaisteesta nauttiessa jäi täysin rekisteröimättä, miten joku oli salakavalasti käynyt kieputtamassa kelloja kolme tuntia eteenpäin. Lisää tällaisia aurinkopäiviä meille, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti