12 ABC

Mitä tapahtui Maissilakin maailmassa vuonna 2012? Laitetaanpa ydinkohdat siististi aakkosjärjestykseen:

• Aprikoosit. Jussi löysi syksyllä oikeaoppisia nostalgiaherkkuja kalifornialaisen Sun Organic Farmin hyllyltä, josta niitä on sittemmin tilattu kilo jos toinenkin.
• Boggle Flash. Sanapeleihin hurahtaneet Essi ja Varpu ilahtuivat ikihyviksi tästä joulupukin tuomasta kirjainilottelusta.
• Castle Rock State Park. Kallioilla kiipeilyä lepopäivien ratoksi. Näihin kivimuodostelmiin ei vain kyllästy.
• Diary of a Wimpy Kid. Yksi tyttöjen suosikkikirjasarjoista - vuoden mittaan on kahlattu hartaudella kaikki osat ykkösestä seiskaan.
• Elokuvailta. Viikonloppujen laatuaikaa: koko perhe käpertyy sohvalle tyynyjen ja fleecepeittojen kätköihin. Kirjastosta, videovuokraamosta tai Netflixistä löytyy jotakin, joka miellyttää suunnilleen kaikkia.
• Florida. Joululomareissua ja rakkaita Suomi-ihmisiä.
• Green Card. Nämä dokumentit saapuivat iloksemme kevätpuolella. Helpottavat byrokraattisia kiemuroita työmaalla ja reissun päällä. (Mutta eivät antaneet äänioikeutta marraskuun vaaleissa.)
• Headlands Hundred. Johannan ensimmäinen sadan mailin juoksutapahtuma. Ei ehkä ihan tervejärkistä, eikä niin järin kivutontakaan, mutta kierolla tavalla kiehtovaa.
• IFly. Lystikäs lentokokeilumme Floridan lomalla. Koukuttavaa toimintaa tämäkin.
• Jenna. Naapurikaupungissa asusteleva suomalainen entinen au-pair, nyttemmin De Anza Collegen opiskelija. Jenna on käynyt Essiä ja Varpua hoitamassa silloin tällöin ja onnellistuttanut perhe-eloamme suunnattomasti.
• Kirjat. Essi ja Varpu saivat syksyllä omat kirjastokortit. Santa Claran kirjastoon on helppo hautautua tunniksi jos toiseksikin, uppoutua kiireettömästi uusiin maailmoihin, joita hyllymetrien lomasta löytyy.
• Las Vegas. Täällä on reissattu työ- ja loma-asioissa vuoden mittaan kerta jos toinenkin. Perisuomalainen jotenkin luonnostaan karsastaa tätä värivalojen kakofoniaa, mutta Varpua ei olisi saanut kiitospäiväloman jälkeen palaamaan kotiin täältä millään.
• Maitohammas. Varpukin on hartaan odottamisen jälkeen päässyt hammaskeijun vakioasiakkaaksi. Ensimmäinen maitohammas irtosi huhtikuussa ja sen jälkeen noita onkin tipahdellut tasaiseen tahtiin.
• Nutcracker. Laurelwoodin koulun näyttävä jouluproduktio, johon Essi pääsi ensimmäistä kertaa mukaan. Vaikka esitykset ovat jo ohi, ovat laulunpätkät ja tanssiaskeleet edelleen päivittäistä hupia.
• Otsalamppu. Hämärälenkkeilyssä on tunnelmaa, sen ovat huomanneet Essi ja Varpukin.
• Print-R-Bot. Jussin hartaudella odottama toivelelu, 3D-tulostin, saapui lopultakin kotiimme toukokuisten Maker Faire-messujen tuliaisena.
• Qatar. Tänne Johanna melkein joutui lähtemään työmatkalle, mutta arpaonni suosikin sittenkin tiimin toista jäsentä. Ihan hyvä niin. Ilman tätäkin sai reissata ihan riittämiin.
• Rashid. Naapurin pakistanilaisperhe, jonka tyttäret Areeba ja Bushra ovat Essin ja Varpun ylimpiä ystäviä.
• Suomi-loma. Lomien lomittaminen mahdollisti tänä vuonna Essille ja Varpulle ylellisen viiden viikon Suomi-lomailun, jonka jälkimainingeissa fiilistelemme vieläkin. Olemme kiitolliset kaikille majoitus- ynnä hoitoapua talkoilleille tahoille.
• Telinevoimistelu. Essin ja Varpun suosikkiharrastus. Lapset vääntelevät jäseniään välillä niin kummallisiin asentoihin, että vanhemmat ovat kauhusta kankeina. Verraten kankeita ovat toki muutenkin.
• USAn osavaltioiden keräilykisa. Johanna johtaa perheen sisäistä tilastoa 24:lla tähdellä.
• Volvo. Kuukausi takaperin vaihdoimme hyvin palvelleen Mazdan skandinaavisempaan ajopeliin. Vakaa ja miellyttävä uusi tuttavuus.
• Western States Endurance Run. Kesäkuinen juoksukokemus norjalaisen Geirin vauhdittajana oli vaikuttava. Tänne täytyy päästä uudestaan ja toivottavasti ensi kesänä omin jaloin koko reitti ihan alusta loppuun.
• X. Tämän kirjaimen alle sopii laittaa kaikki ne kummallisen nimiset ruoat, joita olemme Korean marketin tiskiltä viime aikoina hankkineet. Meillä ei ole tarkkaa käsitystä siitä, mitä olemme kulloinkin syöneet, mutta hyvin nopeasti nämä ovat nälkäisiin suihin hävinneet.
• Yosemite. Talven ihmemaa Kalifornian huhtikuussa. Maisemat vertaansa vailla. Tänne olisi syytä tehdä uusi visiitti pikimmiten.
• Zheng ja Zhang. Kiinalaiset työkaverit, joita on monta, mutta joilla on kaikilla melkein sama nimi. Vähän epäkäytännöllistä.
• Å. Yritin opetella norjan kielen alkeita Geirin kanssa öisillä poluilla juostessani, mutta paljon ei jäänyt mieleen. Sen muistan, että klappeslang tarkoittaa kalkkarokäärmettä.
• Äidinkieli. On kotona kunniassaan, mutta vääntyy välillä kummallisiksi uudissanoiksi, kuten cheerata, ignorata ja impressoida.
• Öiset aktiviteetit. Saattavat liittyä joskus edellä mainittuihin otsalamppulenkkeihin, toisinaan taas pitkäksi venähtäneisiin työpäiviin. Onneksi voittopuolisesti  nukkumiseen.

Toivotamme koko lukijakunnalle mielekkäitä seikkailuja vuodelle 2013! Pysykää kuulolla...

Aktiivijoulu

Maissilakki toivoo, että lukijakunta on saanut nauttia rauhaisasta ja rentouttavasta joulunajasta. Olisi luultavimmin ollut kohteliasta toivotella jouluja jo vähän etukäteenkin, vaan kuinka pääsikin tämä aika taas karkaamaan käsistä. Joulunalusviikko vierähti Essin Nutcracker-esitysten vauhdittamana mukavasti, joskin sorvin äärelläkin piti kiitettävää hoppua tietäen, että Coherent pitäisi ovensa suljettuna joulun ja uudenvuoden välimaaston, joten "kaikki mahdollinen ja mielellään vähän enemmän" oli saatava pakettiin ennen lomille karkaamista. Niin innolla kuin lauantaiaamuna (aatonaatonaatto) koittavaa lomareissua odotimmekin, vähän viime tinkaan menivät lähtövalmistelut. Vallankin, kun viimeisiään vedellyt tiskikoneemme päätti puolivälissä viikkoa niin ikään sanoa sopimuksensa lopullisesti irti ja laskea pesuvedet keittiön lattialle ja kylpyhuoneemme täyttyä mystisellä tavalla pienenpienistä viheliäisistä muurahaisista. Taloyhtiön huoltomies lupasi auliisti huolehtia asiat kuntoon jouluviikon aikana poissa ollessamme, jos kohta meksikaanosetien täsmällisyydestä ei voi koskaan mennä takuuseen. Kiitos kumminkin.

Ihmeen järjellisesti saimme kuitenkin tavarat ja itsemme ajoissa kokoon ja lauantaiaamuna karautimme San Josen lentokentälle ottaaksemme kurssin kohti Floridaa. Automatkalla muistin vielä, että olin perjantaina unohtanut viedä lasten iltapäiväkerhon opettajille joulumuistamiset. Tylyä ja harmillista. Hetkeä myöhemmin muistin lisäksi, että lasten uimapuvut olivat jääneet matkalaukusta. Vähän vähemmän harmillista, mutta ehkä inhimillistä. Ei mitään fataalia kuitenkaan. Tehkäämme siis periaatepäätös harmittelun lopettamisesta ja nauttikaamme ansaitusta lomasta.

Menolentomme Dallasin kautta Orlandoon sujuivat mukavan tapahtumaköyhästi. Essi ja Varpu jaksoivat matkapäivän mallikkaasti. Saavuimme Floridaan iltamyöhällä paikallista aikaa ja ajelimme iloisissa tunnelmissa majapaikkaamme Kissimmeehen, jossa matkaseuramme meitä jo odotteli. Leena, Jari ja Kati sekä Amurin mummu ja vaari olivat lentäneet Floridaan jo päivää aiemmin ja asettuneet taloksi. Iloisia jälleennäkemisiä, ihanaa iltapalaa ja sitten onnellisesti unten maille...

Sunnuntaipäivän otimme rauhallisesti aikaeroväsymyksiä tasaillen. Hankimme unohtuneiden uimapukujen tilalle korvikesellaiset ja siirryimme uima-altaalle nauttimaan epäjouluisesta säästä. Nautimme yhdessäolosta ja suunnittelimme tulevan viikon aktiviteetteja.

Maanantaina, siis jouluaattona, kangistuimme kaavoihin ja suuntasimme kahden vuoden takaa tutulle sitrustilalle appelsiineja, pomeloita, tangeloita ja muita mielenkiintoisia hedelmiä poimimaan. Sää oli pilvinen, mutta puiden antimet makoisia.

Tiistaina hajaannuimme kahteen joukkueeseen. Essi ja Varpu jäivät viettämään laatuaikapäivää mummun ja vaarin kanssa, muu porukka lähti päiväretkelle Jussin hyväksi havaitsemaan Kennedy Space Centeriin. Insinöörintyön taidonnäytteet ja massiiviset rakennelmat eivät jättäneet ketään kylmäksi.

Keskiviikkona osa seurueestamme vietti shoppailupäivää Orlandon alueen outlet-myymälöissä. Vähemmän kulutusintoiset puuhailivat uima-altaalla, kiipeilypuissa ja / tai minigolfin äärellä. Ei hassumpi tapaninpäivä tämäkään...

Torstaina oli vuorossa ihan vähän extreme-urheilua. Jussi oli ennen reissuamme bongannut mielenkiintoisen putiikin nimeltä iFly, jossa siivettömätkin pääsevät opettelemaan lentämistä. Paikalle on rakennettu pystysuuntainen tuulitunneli, jossa toistasataa kilometriä tunnissa puhaltava ilmavirta nostaa kivasti jalat irti maasta.  Tämä se vasta jotakin!

Lyhyen perehdytyksen jälkeen pääsee kuka tahansa yli kolmevuotias "kokeilemaan siipiään". Mummu ja vaari pysyivät tällä kertaa katsomon puolella, mutta me muut lensimme iloisesti kukin vuorollamme. Tätä aktiviteettia olisi mieluusti harjoittanut enemmänkin...

Mukavan tekemisen ja antoisan yhdessäolon äärellä vilahti viikko ohi vikkelään. Essin ja Varpun mielestä oli "ihan epäreilua", että rakkaiden ihmisten oli aika palata Suomeen ja oman perheen määrä taas suunnata Kaliforniaan. Huutava vääryys!

Kotimatka ei sujunut ihan Strömsön malliin. Paluulentomme oli määrä lähteä Orlandosta Los Angelesiin lauantaina iltapäivällä klo 17. Kuinka ollakaan, koneen edellinen etappi Orlandoon oli keskeytynyt, kun joku matkustajista oli saanut sairauskohtauksen ja kone oli joutunut tekemään välilaskun Dallasiin. Välilasku ylimääräisine tankkauksineen viivästytti edellistä lentoa puolisentoista tuntia ja kun lopulta kalusto ja matkustajat olivat valmiita suuntaamaan kohti Los Angelesia, oli kello jo pitkästi yli seitsemän. Alunperin varaamamme kahden ja puolen tunnin vaihtoaika Los Angelesissa kutistui siis olemattomiin ja missasimme liityntälentomme San Joseen.

Koska ilta oli jo pitkällä, eikä vaihtoehtoisia yhteyksiä saman päivän aikana enää ollut tarjolla, tarjosi lentoyhtiö meille huonetta lentokentän lähellä sijaitsevasta hotellista ja uusia lentolippuja sunnuntaiaamupäivän koneeseen. Lähdimme siis sukkuloimaan Los Angelesin viileään yöhön, kuitenkin onnellisina siitä, että saisimme kallistaa päämme tyynylle, sen sijaan, että palloilisimme puolihorteessa lentokentällä.

Sunnuntaiaamun uusi yritys sujuikin sitten onneksi paljon paremmin. Levänneen retkikunnan kanssa matkanteko oli ylipäätään huomattavasti paljon mielekkäämpää verrattuna edellisiltaan. Lento lähti ajallaan ja pääsimme onnellisesti kotikentälle vähän puolen päivän jälkeen. 

Oman kodin ihanuutta täydensivät Essin ja Varpun iloksi kuusen alle "jouluyönä" ilmaantuneet paketit. Äitikin oli ilmeisesti ollut kiltti, koska keittiöön oli asennettu upouusi tiskikone. Niin, ja ne kylpyhuoneen muurahaisetkin oli karkotettu...

Nutcracker

Yksi Laurelwoodin koulun pisimpään jatkuneista perinteistä on jouluinen Nutcracker-musikaali, jota tänä syksynä on puuhattu jo seitsemättätoista kertaa. Mukaan näytelmätempaukseen pääsevät kaikki halukkaat 3-5-luokkalaiset — roolijako tehdään koe-esiintymisten pohjalta syyskuussa ja oppilaat harjoittelevat viikoittain koko syksyn ruokavälitunneilla ja koulun jälkeen. Mukana häärii tarmokkaita vapaaehtoisia, muutama opettaja sekä joukko lasten vanhempia, isovanhempia ja isompia sisaruksia (joista monet aikaisempien vuosien Nutcracker-esiintyjiä).

Emme ole aiempina vuosina tulleet käyneeksi katsomassa tätä produktiota, mutta nyt, kun Essi on kolmannella luokalla, oli jo elokuussa selvää, että mukana ollaan ja tämä projekti on ollut Essille "iso juttu" viime kuukaudet. Musiikkipätkiä on rallateltu viikkokaudet, "kukkasten" askelkuvioita hiottu ja harjoitusten sattumuksista tarinoitu silmät loistaen.

En kuulu niihin mestarillisiin äiteihin, jotka ohjastivat tyttöjä ja poikia syksyn viikoittaisissa harjoituksissa tai avustivat pukujen ompelussa tai kampausten ja meikkien suunnittelussa / toteuttamisessa. Krooniseen aikapulaan vedoten (olkoon miten huono selitys tahansa) otin vastuulleni ainoastaan auttamistehtävät monitoimitilan tuolien kasaamisessa, joten ennen esitystä olin autuaan tietämätön siitä, mitä tuleman piti. Jostakin muistikuvien arkistoista piirtyi mieleen pari hassua mielikuvaa ala-asteen joulukuvaelmista, joissa luokan pojat olivat pukeutuneet isiensä kylpytakkeihin. Oi niitä aikoja!

Syksyn mittava harjoittelu huipentui tälle päivälle. Aamupäivällä musikaalia pääsivät seuraamaan koulun muut oppilaat, eskarilaisista alkaen ja iltanäytökseen kerääntyy varttuneempi katsojaimisto: vanhemmat, sukulaiset ja ystävät.

"Kulttuurielämys" oli kieltämättä varsin säväyttävä. Kun produktiota on tekemässä 150 oppilasta, joukkoon mahtuu väkisinkin huippulahjakkaita soittajia, laulajia ja tanssijoita. Vielä kun päälle lisätään kunnianhimoisten vapaaehtoisavustajien lukemattomat tunnit lasten ohjaamisessa sekä pukujen ja lavasteiden kokoonpanossa, on tulos vähintäänkin näyttävä.

Essi nautti osastaan tanssivana kukkana täysin siemauksin. Illalla kotiin palatessamme yritimme pohtia, mitkä esiintyjät olivat suosikkejamme. Oli vaikea vastata. Veikeät venäläiset leipurit, supernotkeat arabialaiset tanssijat, kiinalaiset teekupit olivat kaikki omalla tavallaan kekseliäitä ja todella hienoa katsottavaa. Kestää hetken pohdiskella ja palautella mieleen kaikkea näkemäänsä.

Esityksen jälkimainingeissa tutkimmekin nyt valokuvia ja ihmetellen ihastelemme. Taitavia lapsia!

Kasvavan lapsen ravitsemuksesta

Essi halusi tänään laittaa itse iltapalansa. Tuloksena syntyi - miten sen nyt sanoisi - mielenkiintoinen kokonaisuus. Leivän päälle levitettiin ensin pähkinälevitettä, sitten cheddar-juustoa. Sitten koko komeus lämpenemään juuston sulattamiseksi. Ja hyväksi lopuksi ladottiin päälle vielä pieni armeija banaaninviipaleita:

Ennakkoluulotonta kokeilevaa kokkausta... Hyvää oli kuulemma!

Murskakritiikkiä

Varpu on innoissaan koulussa päivittäin toistuvasta "Kirjoittajan työpajasta" ja puuhailee kirjoitusprojektien parissa mieluusti kotonakin. Tällä viikolla paperi täyttyi seuraavanlaisista tarinoista (toim. huom. kirjoitettu tähän korjaamatta yhtään mitään):

"Once ther was a owl. The owl was counting the stars. One two three four. Four stars one moon and will allways be. The end."

"Once ther was a house. The house was brown. One day a woman saw the house. she said I will buy this house and she did. The end." 

"Once ther was a zoo. Lots of familys came to the zoo. At the zoo were zebras cows and horses. The zoo was full of familys. Every one fellt happy! The end."

Kirjainten siisteyden huolellisesti viimeisteltyään Varpu tuli ylpeänä näyttämään aikaansaannostaan ja pyysi että joku "greidaisi" (= arvioisi) sen. En ehtinyt vielä suutani avata, kun Essi oli jo haukkana paikalla, silmäillyt tuotoksen ja asiantuntijalausunto oli tuossa tuokiossa valmis:

"Varpu, onhan nämä kirjaimet tietysti ihan okei, mutta sinulla on kirjoittamisessa kaksi pahaa puutetta. Yksi: hyvästä tekstistä pitää aina löytyä dialogia. Muuten se kirjoitus jää aika vajaaksi. Ja kaksi: tekstissä kuuluu aina olla jokin ongelma ja lopussa ratkaisu siihen. Sinun teksteistäsi ei löydy niitä ollenkaan ja siksi ne ovatkin todella tylsää luettavaa."

Huh, huh! Kuulosti niin paljon lukion äidinkielenopettajalta, että melkein puistatti...

 

Reilu peli?

Western States-arpajaiset tulivat ja menivät. Ei onnistanut tällä kertaa.

Stevens Creek Stridersien arvontahatun tilanne oli melkein ennalta tiedossa. Ensi vuoden WS-sataselle oli tällä kertaa seurasta vain kaksi halukasta, allekirjoittanut sekä hyvä ystäväni Lina, joka oli vauhdittajanani viime syyskuun sadan mailin kisassa. Omalta kohdaltani arvontahatussa oli yksi lappu, mutta Lina on vuoden aikana ansainnut lisälipukkeita toimimalla seuran hyväksi, tekemällä lukemattomia vapaaehtoistyötunteja erinäisten kisojen huoltopisteillä jne.

Stridersien kiintiöpaikka meni Linalle, joka yllättäen kuitenkin ilmoitti, ettei haluakaan osallistua koko kisaan, vaan antaa ennemmin paikkansa minulle. Sainkin tänään illalla yllättävän puhelun Stridersien puheenjohtajalta, joka tiedusteli halukkuuttani voidakseen vahvistaa seuran edustuksen ensi vuoden kisaa varten!

Juuri nyt tunnelmat ovat hurjan sekavat. Tuntuu siltä, kuin olisi vastaanottanut aivan liian arvokkaan lahjan. Ei tiedä, onko sen pitäminen alkuunkaan soveliasta. Tai osaako sitä käsitellä asiaan kuuluvalla kunnioituksella. Kiitollisuudenvelka on melkoinen. Toisaalta, edessä on huikean hieno seikkailu. Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna on luvassa luultavasti vähintäänkin ikimuistoinen taival Lake Tahoen järvimaisemista helvetillisten kanjonien ja huippujen kautta Auburnin jokivarteen. Tuskin maltan odottaa...

Lisää itsenäisyyspäivää

Toissapäiväisen ajan puutteen johdosta siirsimme varsinaisen itsenäisyyspäivän juhlinnan tälle päivälle. Paulalta viime kesälomalla saatua Suomi-teemalla kuvioitua kekkeritarvikesettiä (mitä sanaa pitäisi käyttää paketista, joka sisältää lautasia, mukeja, kynttilöitä, ilmapalloja, serviettejä jne. - en minä vaan tiedä...) on säilytetty kunniapaikalla ja hartaudella odotettu sen käyttöönottoa. Ja nyt, lopultakin, hetki on käsillä!

Yksi pulma oli vielä jäljellä. Mitähän Suomi-henkistä syötävää keksittäisiin? Itse olisin ollut karjalanpiirakoiden kannalla, mutta Essi oli sitä mieltä, että laskiaispullat olisivat vielä parempia. Tuumasta toimeen:

Täältä päin on vaikea löytää raesokeria, joten tilalle piti keksiä jotakin muuta. Lämpimiä ajatuksia kuvastamaan muottelimme sitten piparkakkutakinasta sydämet pisteeksi i:n päälle.

Ei ollut ilotulitusta, emmekä laulaneet Maamme-lauluakaan, mutta pullat olivat hyviä...