Aktiivijoulu

Maissilakki toivoo, että lukijakunta on saanut nauttia rauhaisasta ja rentouttavasta joulunajasta. Olisi luultavimmin ollut kohteliasta toivotella jouluja jo vähän etukäteenkin, vaan kuinka pääsikin tämä aika taas karkaamaan käsistä. Joulunalusviikko vierähti Essin Nutcracker-esitysten vauhdittamana mukavasti, joskin sorvin äärelläkin piti kiitettävää hoppua tietäen, että Coherent pitäisi ovensa suljettuna joulun ja uudenvuoden välimaaston, joten "kaikki mahdollinen ja mielellään vähän enemmän" oli saatava pakettiin ennen lomille karkaamista. Niin innolla kuin lauantaiaamuna (aatonaatonaatto) koittavaa lomareissua odotimmekin, vähän viime tinkaan menivät lähtövalmistelut. Vallankin, kun viimeisiään vedellyt tiskikoneemme päätti puolivälissä viikkoa niin ikään sanoa sopimuksensa lopullisesti irti ja laskea pesuvedet keittiön lattialle ja kylpyhuoneemme täyttyä mystisellä tavalla pienenpienistä viheliäisistä muurahaisista. Taloyhtiön huoltomies lupasi auliisti huolehtia asiat kuntoon jouluviikon aikana poissa ollessamme, jos kohta meksikaanosetien täsmällisyydestä ei voi koskaan mennä takuuseen. Kiitos kumminkin.

Ihmeen järjellisesti saimme kuitenkin tavarat ja itsemme ajoissa kokoon ja lauantaiaamuna karautimme San Josen lentokentälle ottaaksemme kurssin kohti Floridaa. Automatkalla muistin vielä, että olin perjantaina unohtanut viedä lasten iltapäiväkerhon opettajille joulumuistamiset. Tylyä ja harmillista. Hetkeä myöhemmin muistin lisäksi, että lasten uimapuvut olivat jääneet matkalaukusta. Vähän vähemmän harmillista, mutta ehkä inhimillistä. Ei mitään fataalia kuitenkaan. Tehkäämme siis periaatepäätös harmittelun lopettamisesta ja nauttikaamme ansaitusta lomasta.

Menolentomme Dallasin kautta Orlandoon sujuivat mukavan tapahtumaköyhästi. Essi ja Varpu jaksoivat matkapäivän mallikkaasti. Saavuimme Floridaan iltamyöhällä paikallista aikaa ja ajelimme iloisissa tunnelmissa majapaikkaamme Kissimmeehen, jossa matkaseuramme meitä jo odotteli. Leena, Jari ja Kati sekä Amurin mummu ja vaari olivat lentäneet Floridaan jo päivää aiemmin ja asettuneet taloksi. Iloisia jälleennäkemisiä, ihanaa iltapalaa ja sitten onnellisesti unten maille...

Sunnuntaipäivän otimme rauhallisesti aikaeroväsymyksiä tasaillen. Hankimme unohtuneiden uimapukujen tilalle korvikesellaiset ja siirryimme uima-altaalle nauttimaan epäjouluisesta säästä. Nautimme yhdessäolosta ja suunnittelimme tulevan viikon aktiviteetteja.

Maanantaina, siis jouluaattona, kangistuimme kaavoihin ja suuntasimme kahden vuoden takaa tutulle sitrustilalle appelsiineja, pomeloita, tangeloita ja muita mielenkiintoisia hedelmiä poimimaan. Sää oli pilvinen, mutta puiden antimet makoisia.

Tiistaina hajaannuimme kahteen joukkueeseen. Essi ja Varpu jäivät viettämään laatuaikapäivää mummun ja vaarin kanssa, muu porukka lähti päiväretkelle Jussin hyväksi havaitsemaan Kennedy Space Centeriin. Insinöörintyön taidonnäytteet ja massiiviset rakennelmat eivät jättäneet ketään kylmäksi.

Keskiviikkona osa seurueestamme vietti shoppailupäivää Orlandon alueen outlet-myymälöissä. Vähemmän kulutusintoiset puuhailivat uima-altaalla, kiipeilypuissa ja / tai minigolfin äärellä. Ei hassumpi tapaninpäivä tämäkään...

Torstaina oli vuorossa ihan vähän extreme-urheilua. Jussi oli ennen reissuamme bongannut mielenkiintoisen putiikin nimeltä iFly, jossa siivettömätkin pääsevät opettelemaan lentämistä. Paikalle on rakennettu pystysuuntainen tuulitunneli, jossa toistasataa kilometriä tunnissa puhaltava ilmavirta nostaa kivasti jalat irti maasta.  Tämä se vasta jotakin!

Lyhyen perehdytyksen jälkeen pääsee kuka tahansa yli kolmevuotias "kokeilemaan siipiään". Mummu ja vaari pysyivät tällä kertaa katsomon puolella, mutta me muut lensimme iloisesti kukin vuorollamme. Tätä aktiviteettia olisi mieluusti harjoittanut enemmänkin...

Mukavan tekemisen ja antoisan yhdessäolon äärellä vilahti viikko ohi vikkelään. Essin ja Varpun mielestä oli "ihan epäreilua", että rakkaiden ihmisten oli aika palata Suomeen ja oman perheen määrä taas suunnata Kaliforniaan. Huutava vääryys!

Kotimatka ei sujunut ihan Strömsön malliin. Paluulentomme oli määrä lähteä Orlandosta Los Angelesiin lauantaina iltapäivällä klo 17. Kuinka ollakaan, koneen edellinen etappi Orlandoon oli keskeytynyt, kun joku matkustajista oli saanut sairauskohtauksen ja kone oli joutunut tekemään välilaskun Dallasiin. Välilasku ylimääräisine tankkauksineen viivästytti edellistä lentoa puolisentoista tuntia ja kun lopulta kalusto ja matkustajat olivat valmiita suuntaamaan kohti Los Angelesia, oli kello jo pitkästi yli seitsemän. Alunperin varaamamme kahden ja puolen tunnin vaihtoaika Los Angelesissa kutistui siis olemattomiin ja missasimme liityntälentomme San Joseen.

Koska ilta oli jo pitkällä, eikä vaihtoehtoisia yhteyksiä saman päivän aikana enää ollut tarjolla, tarjosi lentoyhtiö meille huonetta lentokentän lähellä sijaitsevasta hotellista ja uusia lentolippuja sunnuntaiaamupäivän koneeseen. Lähdimme siis sukkuloimaan Los Angelesin viileään yöhön, kuitenkin onnellisina siitä, että saisimme kallistaa päämme tyynylle, sen sijaan, että palloilisimme puolihorteessa lentokentällä.

Sunnuntaiaamun uusi yritys sujuikin sitten onneksi paljon paremmin. Levänneen retkikunnan kanssa matkanteko oli ylipäätään huomattavasti paljon mielekkäämpää verrattuna edellisiltaan. Lento lähti ajallaan ja pääsimme onnellisesti kotikentälle vähän puolen päivän jälkeen. 

Oman kodin ihanuutta täydensivät Essin ja Varpun iloksi kuusen alle "jouluyönä" ilmaantuneet paketit. Äitikin oli ilmeisesti ollut kiltti, koska keittiöön oli asennettu upouusi tiskikone. Niin, ja ne kylpyhuoneen muurahaisetkin oli karkotettu...