Western States-arpajaiset tulivat ja menivät. Ei onnistanut tällä kertaa.
Stevens Creek Stridersien arvontahatun tilanne oli melkein ennalta tiedossa. Ensi vuoden WS-sataselle oli tällä kertaa seurasta vain kaksi halukasta, allekirjoittanut sekä hyvä ystäväni Lina, joka oli vauhdittajanani viime syyskuun sadan mailin kisassa. Omalta kohdaltani arvontahatussa oli yksi lappu, mutta Lina on vuoden aikana ansainnut lisälipukkeita toimimalla seuran hyväksi, tekemällä lukemattomia vapaaehtoistyötunteja erinäisten kisojen huoltopisteillä jne.
Stridersien kiintiöpaikka meni Linalle, joka yllättäen kuitenkin ilmoitti, ettei haluakaan osallistua koko kisaan, vaan antaa ennemmin paikkansa minulle. Sainkin tänään illalla yllättävän puhelun Stridersien puheenjohtajalta, joka tiedusteli halukkuuttani voidakseen vahvistaa seuran edustuksen ensi vuoden kisaa varten!
Juuri nyt tunnelmat ovat hurjan sekavat. Tuntuu siltä, kuin olisi vastaanottanut aivan liian arvokkaan lahjan. Ei tiedä, onko sen pitäminen alkuunkaan soveliasta. Tai osaako sitä käsitellä asiaan kuuluvalla kunnioituksella. Kiitollisuudenvelka on melkoinen. Toisaalta, edessä on huikean hieno seikkailu. Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna on luvassa luultavasti vähintäänkin ikimuistoinen taival Lake Tahoen järvimaisemista helvetillisten kanjonien ja huippujen kautta Auburnin jokivarteen. Tuskin maltan odottaa...
3 kommenttia:
Onnittelut - ja oikein isot - joka tapauksessa. Muistan joskus kokeneeni, että olo on kuin lottovoiton saaneella. Kun ei hämmennyksissään tiedä mitä sillä tekisi.
Tsemppiä ja "tarjoa pullaa"!
Tärppäsihän se kisapaikka, vaikka monen mutkan kautta. Onnea!! Noita eri vaihtoehtojahan punnitsimme heinäkuisena yönä Komionvuoren maisemissa "yöjuoksullamme".Saat varmaan Linasta hyvän kannustajan yhdelle etapille.
Lähetä kommentti