Kaupallinen tiedote 2

Kiitos vaan kaikille Maissilakin lukijoille. Huonekaluja on oikein mukavasti mennyt kaupaksi. Nyt lisäsin muutamia valaisimia sivuille:

Huonekaluja ja muuta tavaraa myynnissä

Ei muuta kuin tarjoamaan!

3:40:27

...ei ole ollenkaan hassumpi tulos, kun tavoitteena oli päästä alle neljän tunnin. (Tulokset löytyvät muuten täältä.) Ennakkoaavistukset hurjasta hellekelistä eivät onneksi käyneet toteen, kun joku oli keksinyt peittää taivaankannen poutapilvillä ja mereltä puhalsi jonkinlainen tuuli lähes kaiken aikaa. Kaikin puolin onnistunut juoksu, ei voi muuta sanoa (mitä nyt MP3-soitin kuoli vesivahingon vuoksi seitsemän kilometriä palveltuaan...)

Ilo on hauskaa ja kauas on pitkä matka!

Lähtökuopissa

Jotta elämä ei menisi pelkiksi muuttopohdinnoiksi, pitää välillä päästä juoksemaankin. Huomenna on suuntana Turku ja Paavo Nurmi Marathon. Reppu odottaa eteisessä, sisällään lenkkarit, shortsit, toppi ynnä aurinkorasva. Korvaruokintalaitteeseen on ladattu suloiseksi sekamelskaksi Semmareita, Ultra Brata, Leevi and the Leavingsia, Wise Guysia, Apulantaa, Lauri Tähkää ja Phil Collinsia.

Pitäkäähän peukkuja - katsotaan, josko tällä kertaa nesteytys onnistuisi oikeaoppisesti... Ennusteiden mukaan ilma tulee olemaan kuin morsian. Kuuma sellainen ;o)

Muistellaan Muumimaailmaa

Huh hässäkkää! Jospa nyt kuitenkin hetkiseksi istuisi alas ja kokoaisi jonkinlaisen kollaasin viime lauantain Muumimaailma-visiitistä. Lempäälässä satoi vettä kun aamulla lähdimme ja sama vesisade meitä odotti myös kotiin palatessamme. Naantalissa oli mukava pilvipouta, iltapäivällä saimme nauttia siitä kaupungin kuuluisasta auringostakin. Aika hieno valoilmiö kerrassaan!

Mutta katsellaanpa kuvia, enemmän niistä saanee irti kuin minkään valtakunnan verbaalikötöstyksistä...

Ensimmäiseksi suunnattiin kohti Muumitaloa. Sen verran jännittävä oli tilanne vielä tässä vaiheessa, että siskokset kulkivat käsikkäin.

Taloon tutustuttuamme jäimme tekemään seuraa pihalla hengaileville muumeille. Tytöt olivat aivan täpinöissään kun pääsivät kättelemään ja halimaan kaikkia muumihahmoja vuoron perään. Nuuskamuikkusta ja Pikku Myytä emme harmiksemme löytäneet, mutta heidän olinpaikkansa selvisi onneksi myöhemmin päivällä.

Muumien venettä pääsimme niin ikään ihmettelemään.

Jokseenkin puolet saaresta kierrettyämme löysimme mukavan levähdyspaikan, johon istahdimme syömään eväitä. Hämmästelimme muurahaisten suhteettoman suuria voimia: aika eteviä, kun tuosta vain kaappasivat kannettavaksi itsensä kokoisia maahan pudonneita piirakanmurusia ja kuskasivat kiireesti parempaan talteen. Miten sitä itse viitsiikään napista muka-raskaan kauppakassin kantamisesta, joka pahimmillaan painaa ehkä kymmenisen kiloa?

...ja jälkiruuaksi hattaraa! 

Ennen kotiinlähtöä käväisimme Muumimaailman putiikissa, josta tytöt saivat valita mieleisensä matkamuistot. Essi valitsi tarra-arkin, mutta Varpun kanssa oli vaikeampaa. Hän olisi ilman muuta halunnut Muumi-pesusienen, mutta sellaisia ei valitettavasti ollut kaupan... Ilmapalloon oli tyytyminen.

Vauhdikasta tajunnanvirtaa

Muumimaailmaraporttia saatte myöhemmin - nyt on ollut niin kummallinen päivä, että koen pakottavaa tarvetta vuodattaa kaiken sekamelskan ihan tuoreeltaan...

Aamulla asetin päivälle kolme tavoitetta: a) selvittää neuvolasta lasten rokotusten statuksen ja varata ajan puuttuvien rokotusten tuikkaamiseksi (jotta Essin voi ilmoittaa kouluun, on oltava todistus kuudesta eri rokotteesta) b) tilata AKE:sta englanninkielinen "rekisteriote" nykyisestä ajokortista ja c) selvitellä, mitä kaikkia dokumentteja on maistraatista tilattava, jotta voimme todistella yhteiskuntakelpoisuuttamme uudella mantereella. Samalla oli tietysti tarkoitus vähän yrittää tehdä töitäkin... En kuitenkaan ehtinyt alkua pidemmälle, kun kiinteistönvälittäjäsetä soitti ja tiedusteli mahdollisuutta pitää privaattiesittely huomenna iltapäivällä muuan kiinnostuneelle ostajakandidaatille. Eipä siinä mitään, sovimme esittelyn ajankohdan ja laitoin siltä istumalta Jussille viestin, jotta olisimme molemmat henkisesti valmistautuneita viettämään tänään siivouspäivää.

Soitin neuvolaan, josta terveydenhoitaja esitti toivomuksen soittaa uudelleen puolenpäivän jälkeen, jolloin olisi paremmin aikaa perehtyä rokotusdilemmaan. Pääsin melkein aloittamaan työnteon, kun kiinteistönvälittäjäsetä soitti uudelleen. Nyt olisi toinen kiinnostunut asiakas, joka haluaisi tulla asuntoa katsomaan tänään kello 16... Yhtälö vaikutti jo lähes epätoivoiselta, mutta suostuin toki ilman muuta, koska viimeviikkoiset näytöt ovat pyörineet pitkälti nollan osallistujan voimin. Nyt jos koskaan, kannattaa taipua erityisjärjestelyihin - näin ainakin toivoin.

Soitin Jussille, joka oli oikopäätä valmis lähtemään kotiin siivoamaan ja jatkamaan töitä tarvittaessa illasta. (Tässä kohtaa haluan puolueettomasti tiedustella, onko kenelläkään oikeasti noin kilttiä ja joustavaa miestä? Ei ole kenelläkään - paitsi minulla ;o)) Yritin taas vaihteeksi keskittyä työntekoon - välillä kuunnellen omaatuntoa, joka muistutteli, miten reilua oli jättää koko kaaos purkamattomine pyykkitelineineen ja kuravaatteiden täyttämine saunoineen toisen suitsittavaksi.

Vihdoin koitti ruokatunti ja pääsin soittamaan Ajoneuvohallintokeskukseen. Tiedättekö, mitä tapahtuu, kun soittaa puhelinnumeroon, joka on laitoksen internet-sivuilla mainittu "asiakirjojen tilauspalveluksi"? Numerosta saa sähköpostiosoitteen, johon voi kirjoittaa tiedustelunsa. Tähän viestiin tulee vastaus, joka antaa linkin laitoksen internet-sivuille. Sieltä edelleen voi tulostaa lomakkeen, joka täytetään ja postitetaan tai faksataan asiakirjarekisterin ylipäällikölle. Hurraa, byrokratia!

Taas ehdin hetken aikaa muistella, mitä olinkaan työni puolesta tekemässä, kun muistin aikomukseni soittaa neuvolaan. Omaa terveydenhoitajaamme oli tuuraamassa kesäsijainen, joka tuntui olevan asioista valitettavan pihalla. Ei ole helppoa, kun lapset ovat sattuneet syntymään vuosina 2004 ja 2006 ja joku on mestarillisesti päättänyt mennä muuttamaan lasten rokotusohjelmaa juurikin armon vuonna 2005. Varpun tilanne oli verraten helppo selvittää, mutta Essi on senverran vanhanaikaisesti rokotettu (ja valitettavasti tässä tilanteessa se, jonka osalta tuo asia pitäisi kipeämmin saada selvitettyä), ettei kesäsijainen oikein osannut auttaa. Lupasi soitella myöhemmin tällä viikolla uudelleen konsultoituaan muita terveydenhoitajia ynnä omalääkäriämme. Huoh.

Hienoa, hienoa. Sitten taas yritystä työnteon suuntaan, missä melkein onnistuinkin loppupäivän. Kotiin lähtiessäni jouduin valitettavasti myöntämään jääneeni aika pahasti päivän tavoitteista: AKE-asia oli ainoa, joka tuli suunnilleen kunnolla hoidettua, neuvola jäi puolitiehen ja maistraattitouhua en ehtinyt edes aloittaa. Aika kaukana kaikkivoipaisuudesta...

Kurvasin pikaisesti Hervannan Lidliin ruokaostoksille ja karautin siitä hakemaan lapsia päiväkodista, jossa olinkin yllättävän siedettävästi aikataulussa. Omaan pihaan parkkeeratessani huomasin kuitenkin, että vaikka kello oli jo melkein viisi, keikkui Kiinteistömaailman plakaatti iloisesti vielä ovemme pielessä. Ajattelin, että neljäksi sovittu esittely lienee alkanut myöhässä ja yritin selittää lapsille, että istutaan tässä autossa hetki vielä, nyt ei ole sopiva hetki mennä omaan kotiin toisia ihmisiä häiritsemään. Juuri tänään oli tietysti sellainen päivä, jolloin lapset olivat nälkäkuoleman partaalla heti päiväkodista päästyään. Kun esittely ei vain ottanut loppuakseen, lipsuin lopulta periaatteistani (autossa ei syödä ja ulkomaiset hedelmät on aina pestävä) ja päädyimme syömään päärynöitä suoraan kauppakassista. Meillä oli yllättävän hauskaa - vähän niin kuin retkellä. Varsinkin, kun Essi muutti istumaan etupenkille ja Varpu siirtyi Essin turvaistuimeen.

Lopulta, ehkä vartin myöhemmin, uskaltauduimme pois piilopaikastamme. Olin juuri laskemassa ostoskasseja eteisen lattialle, kun kiinteistönvälittäjäsetä soitti kysyäkseen, joko olimme ehtineet kotiin. Vastasin, että ihan juuri tulimme, johon sain vastauksen "No sitten taisittekin jo löytää keittiön pöydältä tarjouksen..." Kiitos vaan, vielä emme olleet sinne asti ennättäneet, mutta aika onnellisestihan tämä päivä sitten päättyi! Nyt odottelemme vielä huomiselle sovitun näytön tuloksia ja katsomme sitten, miten käy. Niin tai näin, kovin huonosti ei käy kuitenkaan. Nyt on iso kivi vierähtänyt useammalta sydämeltä. Täältä tullaan, California - olkoonkin, että byrokratiailottelua riittää tällä menolla vielä useammalle päivälle...

Limalöntiäisiä

Aiempien juhlapäiväpostausten perusteella on helppo päätellä, että emme ole traditioihmisiä. Samalla kaavalla menee tämä juhannuskin: aiempia juhannuksia on vietetty vähän milloin missäkin, tällä kertaa olemme ihan vain kotosalla ja leikimme jälleen mitä tahansa pitkää viikonloppua. Lähinnä tarkoituksena on möllötellä rennosti, joskin Jussi on parhaillaankin ahkeroimassa töiden ääressä saadakseen kaiken sovitusti valmiiksi viimeisen kahden viikon aikana...

Näissä juhlapäivissä on se hyvä puoli, että silloin on hyvä aika vierailla sellaisissa paikoissa, missä käynnin hauskuutta useimmiten varjostavat kauheat ruuhkat. Samalla periaatteella kuin viime jouluaaton aattona kävimme kylpylässä, olemme aikeissa huomenissa suunnata päiväretkelle Naantalin Muumimaailmaan. Samaan sarjaan voidaan lukea myös tämän aamupäivän käynti Ideaparkin leikkipuistossa. Tavallisina lauantaipäivinä on puisto tupaten täynnä, mutta tänään (samoin kun viimeksi tuolla käydessämme - helatorstaina) saimme nautiskella koko kiipeilytelinearsenaalin yksityiskäytöstä. Juhannusaaton lisäksi potentiaaliset kävijät taisi karkoittaa myös sateinen sää, mutta me otimme tuon lähinnä ilahduttavana bonuksena: liukumäkien luistavuus oli aivan omaa luokkaansa, kun metallipinnan ja kurahousujen takamuksen välissä oli kitkaa vähentävä vesikerros:

Vesikeli ei hauskanpitoa pahemmin haitannut:

Aika vierähti kiipeilytelineillä riekkuessa joutuisasti, maltoimme lähteä kotia kohti vasta puolenpäivän jälkeen. Kotipihalle päästyämme lapset halusivat jäädä vielä pihaan leikkimään siksi aikaa kunnes lounasruoka valmistuisi. Jokin kokemusperäinen ääni sisälläni jo tuossa kohtaa aavisteli, että päivälepoajan kynnyksellä, vatsat tyhjinä ja kiipeilytouhusta väsyneinä nuo tuskin järin pitkään pystyvät enää leikkimään ennen kuin tulee riita, jotakuta sattuu, jokin menee rikki tms., mutta suostuinpa kuitenkin. Ja kuinkas sitten kävikään...? Katastrofi antoi odottaa itseään täsmälleen niin kauan, kun oli päässyt sisälle ja laittanut "tulet hellaan" ja makaronia kiehumaan. Ovikello soi ja oven takaa kuului Essin tuskallinen, eläimellinen huuto: "Äitiäitiäitiäitiiiiii!!!" Avasin oven, Varpu oli polvillaan leikkialuetta reunustavien vuorimäntyjen äärellä ja Essi itki portailla hysteerisenä: "Tuolla puskassa on kauheita limalöntiäisiä ja ne tappaa Varpun! Äiti auta!!!"

Tilanne tuntui lähinnä koomiselta, mutta pienen tytön aidon paniikin edessä en kehdannut hymyilläkään. Sujautin kengät jalkaan ja lähdin ottamaan selvää näistä tappajalöntiäisistä. Aikamoinen ällötys tuolta vuorimännyn varresta sitten löytyikin. Oksaan oli ryhmittynyt joitakin kymmeniä vihreitä pikku matosia, vajaan sentin mittaisia. Kun oksaa liikautti, koko matopataljoona ryhdistäytyi ja kurotti mustia päitään ylöspäin samalla venyttäen pituutensa melkein kaksinkertaiseksi. Puhelimen kamera ei todellakaan ole omiaan näille luontokuville, mutta tällaisen muiston näistä iljetyksistä joka tapauksessa taltioin:

P.S. Jottei olennainen pääsisi unohtumaan... Iloiset syntymäpäiväonnittelut koko Maissilakkijoukkiolta niin isomummulle Helsinkiin kuin Amurin vaarille (tällä hetkellä Sarkolaan)!

Kelvoton kettukarkki - tai sitten ei

Eilen päiväkotipäivän päätteeksi saatiin (taas) hämmästelevää palautetta Varpusta. Päivällä oli juhlittu Liisan syntymäpäivää, lounaan jälkeen oli luvassa onnittelulaulun laulaminen päivänsankarille ja sokerina pohjalla juhlakalun tarjoamat karamellit. Ruokansa syötyään Varpu oli normaalien rutiinien mukaisesti menossa riisumaan vaatteita päiväunia varten. Hoitaja oli huomauttanut, että älä, Varpu vielä mene, lauletaan ensin Liisalle onnittelulaulu ja sitten on tarjolla kettukarkkiakin. Mitä tekikään Varpu? Totesi: "Mä menen mieluummin päiväunille" ja riisui vaatteensa sekä kömpi edeltä omaan sänkyynsä nukkumaan sillä välin, kun muut juhlistivat Liisan syntymäpäivää. Päiväkodin täti esitti hieman kiusaantuneet pahoittelunsa, kun Varpu oli jäänyt juhlinnasta paitsi, mutta totesi samaan hengenvetoon, että ei kai toista voi pakottaakaan...

Mielenkiintoisen päinvastainen oli tilanne Essin kohdalla. Liisan syntymäpäivästä tuli yksityiskohtainen selonteko ja kettukarkin käärepaperi oli taltioitu takin taskuun kotiin vietäväksi. Sitä sitten pitkin iltaa piti käydä haistelemassa. Jossakin vaiheessa haistelu muuttui nuoleskeluksi ja tässä kohtaa paha despoottiäiti puuttui tilanteeseen ja heitti vettyneen käärepaperin raadon roskikseen vedoten siihen, että painomuste ei ole terveellistä. Mikä huutava vääryys!

Ilmeisesti keskimäärin keskinkertaisella makeanhimolla varustettuja nämä meidän tytöt...