Kevätsiivous

Tapahtui torstaina...

Olin työmaalla pitämässä itärannikolta saapuneille asiakkaillemme applikaatiokoulutusta ja poistuin tuokioksi labrasta kipaistakseni hakemaan muuan pöydälleni unohtuneen dokumentin. Kas, kun käytävällä tuli vastaan ryhmänjohtajamme Larry, joka kiskaisi hihasta ja kysyi: "Onko pahasti kiire vai joudatko ihan hetkeksi pistäytyä toimistooni? Ei kestä kauaa."

Vähän pisti ihmetyttämään, mistä noin akuutista voisi olla kyse, mutta arvelin suojattieni pärjäävän keskenään vallan mainiosti pari minuuttia kauemminkin ja pistäydyin siis lyhyesti herra-iso-herran huoneeseen. Ovi sulkeutui ja asia esitettiin varsin koruttomasti:

"Tiedoksi sinullekin, että Coherent on vuosineljänneksen säästötoimenpiteiden nimissä päättänyt vähentää henkilöstöä Santa Clarasta. Tänään on määrä irtisanoa yhteensä kaksikymmentä ihmistä, joka meidän ryhmämme osalta tarkoitti sitä, että huoltoinsinöörimme Mark on nyt joukosta poissa."

Huh, huh! Hetkisen aikaa löi tyhjää, kun yritin sulattaa muutamaan lauseeseen typistettyä uutisryöppyä. Miettiä sitä, miten hurjalta tuntuu päätös kahdenkymmenen ihmisen vähentämisestä ilman, että asiasta vihjattaisiinkaan etukäteen. Sitä, miltä Markista oli tuntunut aamupäivällä, kun tapaaminen esimiehen kanssa paljastuikin irtisanomisilmoitukseksi, avainkortin, puhelimen ja tietokoneen luovuttamiseksi, ja kehotukseksi poistua paikalta puolen tunnin kuluessa. Sitä, miten oma toimisto tuntuu nyt tyhjältä, kun seinän takaa ei enää kuulu huoltoinsinöörin hyväntuulista naurua. 

Niin ne ovat työkulttuurit erilaisia. Ei puhettakaan viikkokausien yt-neuvotteluista tai kuukausien irtisanomisajoista. Viileän tunteettomasti vain ovesta ulos ja jos sairastua meinaat, toivotaan, että puolisollasi on terveysvakuutus... Raakaa peliä!