Näyttää lupaavasti siltä, että leudommista leveysasteista huolimatta on Essistä ja Varpusta kasvamassa ties monennenko polven talviuimareita. Avannosta ei tarkalleen ottaen voida puhua, mutta onpahan pihalla uima-allas, jonka lämpötila näin talvikuukausina lienee jossakin viiden ja kymmenen Celsiuksen välimaastossa. Pientä poreallasta lämmitetään vuoden ympäri, joten se tehköön saunan virkaa.
En muista, mistä tämä uinti-innostus varsinaisesti alkoi, mutta joulukuun alkupuolelta asti olemme käyneet toteuttamassa tätä kummallista skandinaavista harrastustamme harva se ilta. Altaalla käynti on varsin mukavaa tähän aikaan vuodesta, kun muuta trafiikkia ei ole ruuhkaksi asti. Intialaisnaapurit saattavat ohikulkiessaan seisahtua hetkeksi kummastelemaan kaistapäisiä puuhiamme, mutta ovat niin kauhuissaan, että eivät saa sanaa suustaan.
Jännä huomata, miten luontevasti tytöiltä kylmäuinti sujuu. Olkoon sitten geeneihin kirjoitettua tai ei, vaan eipä noita tarvitse tuonne erityisemmin kehottaa. Se on ennemmin sitten äiti, joka tyytyy lyhyeen kastautumiseen, nuoremman polven uidessa estottomasti vähän pidempää lenkkiä.
2 kommenttia:
Ja niinhän se on että tuohon hommaan jää kiinni. Huume mikä huume, pakko sinne on aamulla ennen suurusta lähteä.
Kyllähän se nyt hyvinkin avantouintia on, eikös avannossa ole lämpötila nelisen astetta? hieno homma, hyvästi vaan flunssat ja kaikki muutkin räkätaudit
Lähetä kommentti