Vuosi polkaistiin vauhdikkaasti käyntiin reissutöillä jälleen kerran. Uuden työstöaseman asennus ja asiakkaan koulutus kuljettivat tällä kertaa Illinoisin Peoriaan. Viisi päivää tuolla Keskilännen takamailla oli - mitenkähän sen nyt kauniisti sanoisi - mielenkiintoinen kokemus.
Tyypillisesti tähän aikaan vuodesta tuolla Chicagon liepeillä on melko arktiset olosuhteet, usein luntakin, mutta tänä vuonna on kuulemma poikkeuksellisen leutoa. Lunta näkyi paikoitellen, mutta ei merkittävästi. Lämpötila pyöri nollan tuntumassa, mutta kova tuuli ja ilman kosteus saivat kalseuden hiipimään luihin ja ytimiin. Harmaassa pilvimassassa kylpevä teollisuuskaupunki (joka tunnetaan parhaiten Caterpillarin pääkonttoreista) oli kieltämättä vähän apaattinen näky:
Asiakkaan toimitilat olivatkin sitten luku sinänsä. Kaikennäköisiä paikkoja, metallintyöstöfirmoja, nimikylttiputiikkeja ynnä protopajoja on viime vuosina tullut nähtyä, mutta tämä peorialainen oli aivan oma lukunsa. Täällä painettiin 10-11 tunnin päivää ilman taukoja, välillä olisi saanut käydä tupakalla, mutta kieltäydyin kunniasta.
Toistaiseksi tähän asti kaikkien asiakkaiden toimitiloista on löytynyt wc samasta rakennuksesta, mutta tämä oli mielenkiintoinen poikkeus. Täällä kuljettiin ulkokautta "pihan perälle", kas, tätä tietä:
Ulkohuussista ei kuitenkaan ollut kyse, löytyi täältä ihan vesivessa kuitenkin. "Sosiaalitilat" tarkoittivat tässä tapauksessa ovettomia loosheja, eteen sai vetää verhon siveyssuojaksi:
Viereisellä tontilla piti majapaikkaansa ADM:n tuotantolaitos, jossa keitetään maissista mielenkiintoisia alkoholijohdannaisia kuten käsidesiä. Ympäristössä haisi suunnilleen samalta kuin kultaisella 80-luvulla Pyynikin panimon lähimaastossa. Sanokaa vaikka nirppanokaksi, mutta eivät nämä tuoksut varsinaisesti mieltä ylentäneet...
Tiistai-iltana tapahtui kyseisessä laitoksessa melko mittava etanolikattilan räjähdys. Paineaalto oli sen verran voimakas, että asiakkaamme rakennuksesta (välimatkaa parisataa metriä) meni samassa rytäkässä useampi ikkuna rikki. Loppuviikon saimmekin nauttia myös hallissa sisällä "raittiista ilmasta", kun kylmänkostea tuuli puhalsi estoitta ikkuna-aukoista sisään.
Lienee tarpeetonta sanoa, että olin onneni kukkuloilla eilen iltapäivällä, kun kotimatka alkoi. Chicagon kautta San Franciscoon ja sieltä iltahämärissä kotiin. Näiden seikkailujen jälkeen oli sanoinkuvaamattoman ihanaa käpertyä omaan sänkyyn, oman kullan viereen nukkumaan.
Aikaeron vauhdittamana oli tänä aamuna helppo herätä. Muun perheen vielä uinuessa levollista lauantaiaamun unta kiskoin lenkkivermeet ylle ja lähdin suosikkipoluilleni Rancho San Antoniolle nauttimaan auringonnoususta. Ei ole järin lämmin tällä hetkellä Kaliforniassakaan, ei, mutta onpahan aurinkoa. Ja sininen taivas:
Niin, ja ensi viikolla työmaalla on vieläpä ovelliset vessat. Ylellisyyttä!
2 kommenttia:
Ja täällä upeat luisumäet.
Tänään kuitenkin taidamme Joelin kanssa mennä katsomaan delfiinejä
No kieltämättä tuli hiukan Siperia mieleen noista ankeahkoista kuvista. Puuttuu vain venäläiset, joilla on kuulemma tapana toimittaa asiansa pytyn reunoilla seisten. Tuolla idän puolella miettivät käyttäytymiskasvatusta. Eläköön koti!
Lähetä kommentti