Polkutalkoot ja muuta hauskaa

Stevens Creek Striderseilla oli tänään peruslenkkitreffien asemesta/lisäksi polkujen siistintätalkoot. Koska Santa Clara County:n puisto-osasto ei vähäisellä miehityksellään mitenkään ennätä pitää koko kansanpuistojen laajaa polkuverkostoa täysin sliipatussa kuosissa (varsinkaan sillä kasvuvauhdilla, minkä näiden leveyspiirien olosuhteet kasvillisuudelle mahdollistavat), tarjoutuvat erinäiset yhteisöt silloin tällöin avustamaan virkistysalueiden ylläpidossa. Koska Stridersit kuuluvat Stevens Creekin "kanta-asiakkaisiin", on tavaksi tullut järjestää näitä talkoopäiviä säännöllisesti - ja mikäpä siinä, liikunnastahan tuo polkujen hoitokin käy =)

Kaikki eivät kuitenkaan tyytyneet pelkkään talkoourheiluun. Tosireippailijoille oli tarjolla lisäoptio: normaalin puoli yhdeksän sijaan tavataankin lähtöpaikalla jo seitsemältä, joten juoksentelu ehditään hoitaa pois alta sopivasti ennen tositoimien alkua. Toisin sanoen, reippaasti ajallaan sängystä ylös, juoksuvermeet ylle ja baanalle 5:45, pirteään lauantaiaamun hämärään...

Innokkaiden juoksijoiden osalta miehitys oli tänään laihanlainen (3), mutta puolitoista tuntia myöhemmin oli talkoilijoita paikalla kiitettävästi, lähes parikymmentä. Puisto-osaston puolesta paikalla oli "työnjohtaja", mukanaan pick-up-lavallinen työkaluja. Varustauduimme näppylähanskoin, haravoin ja oksasaksin ja lähdimme ohjeistusten mukaisesti parturoimaan ja siistimään polkuja ja piknik-alueiden ympäristöä. Tuntuipa mukavalta pitkästä aikaa - enpä ole vastaaviin työkaluihin tainnut koskeakaan sen jälkeen, kun Myllykolussa viimeksi nurmikkoa leikkasin... Ja hienoa oli huomata sekin, miten puuhakkaan porukkamme voimin syntyi tulostakin reippaaseen tahtiin.

Talkoilun jälkeen ohjelmantäyteinen päivä sai jatkua, ihan toisenlaisissa aktiviteeteissa tosin. Töiden aloittaminen kun tuo mukanaan jonkinasteisia logistisia ongelmia, lienee kakkosauto ennen pitkää tarpeellinen hankinta ja tiiviin aikataulun vuoksi kannattaisi asian suhteen ryhtyä toimenpiteisiinkin melko pian, oli Stevens Creekin jälkeen suunnitelmissa lähteä jokusia ajopelejä koeponnistamaan. "Henkiseksi tueksi" (tiedämmehän, kuinka olematonta palvelua keskenään autokauppaan suuntaava nainen todennäköisesti tulee saamaan...) oli lupautunut Striders-ystäväni Dennis. Lähdimme siis juostuamme ja talkoiltuamme muitta mutkitta kohti Pleasantonia ja varteenotettavan oloisia Volvo C70-kandidaatteja.

Koeajoekskursion tulokset jäivät vielä mietintämyssyyn. Pienenä pettymyksenä tuli se, ettei paikallinen autonpitokulttuuri ole ilmeisesti lähelläkään suomalaista huolenpitoa, toisin sanoen huoltamatta jääneet kulkupelit eivät kohtuullisillakaan mittarilukemilla järin vakuuttavan oloisia. Vaan jostakinhan se vaihtoehtojen kartoittaminen täytyy aloittaa... Dennis:lle tuhannet kiitokset kärsivällisestä seurasta ja rakentavista mielipiteistä!

Kotiin päästyä olikin päivä jo pitkällä ja tytöt malttamattomina ovella vastassa: "Oliko hyviä autoja? Voidaanko nyt lähteä puistoon?" Aamulla uhkaavan näköisinä roikkuneet sadepilvet olivat jo aika päiviä häipyneet, joten puistoiltapäivä kuulosti mainiolta ajatukselta. Mikäpä sen hauskempaa?

Yltiöpuuhakkaan päivän jäljiltä kellahdan sohvalle ja kieltäydyn ajattelemasta sitä, että aamun Striders-treffeillä jouduin vastaamaan noin kymmenen kertaa kysymykseen "Mitä? Etkö olekaan menossa huomenna Silicon Valley Marathonille?" No en taida tällä kertaa olla... Miten ovatkin viime aikoina lentäneet ajatukset vauhdikkaasti niin muissa asioissa, etten tullut edes tiedostaneeksi koko tapahtuman lähestymistä? Mokomakin laiskamato!