Varpulla oli preschoolissa valokuvauspäivä. Iltapäivällä tyttö oli täynnä intoa: "Hei, arvaa mitä? Mä sain siltä valokuvaajalta reippauspalkinnoksi kamman. Ihan omaksi! Eikö ole hieno?"
Aivan loistava asenne kuopuksella =) Äitinsä olisi luultavasti tulkinnut tilanteen ihan toisin, hävennyt silmät päästään, kun lapsi on taas kerran aamukiireessä lähtenyt vähän huonosti suittuna liikenteeseen ja valokuvaaja on sitten hyvää hyvyyttään lahjoittanut poloiselle peikonpoikaselle kamman, jotta saataisiin edes vähän säädyllisen näköisiä otoksia aikaan... Voihan se olla tosiaan niinkin, että jos osaa edustavasti hymyillä ja muuten mallikkaasti käyttäytyä kuvauksen ajan, on siitä hyvästä reippauspalkinto ihan perusteltu. Vähän samaan tapaan kuin hammastarkastuksesta saa lähtiäisiksi uuden hammasharjan? Tosin, jokin tuossa analogiassa ontuu... Olisiko se sittenkin ennemmin parturi, jonka kuuluisi noita kampoja jaella?
2 kommenttia:
Vaikuttaa siltä, että Varpun asenne on paremmin kohdillaan kuin meidän vanhempien. Pitäisi oppia, että kaikki palaute ei ole toruja tai kauniiksi sanoiksi puettuja yrityksiä ojentaa.
Eikä sillä lopultakaan ole niin väliä, mitä joku muu ajattelee. Kun tekee parhaansa ja on itse tekemisiinsä tyytyväinen - onko sen lisäksi pakko mitata kaikkea tekemistään vielä muiden silmissä.
Sitäpaitsi, olen ihan satavarma, että Varpu on loistanut reippaudellaan. Valokuvaaja on halunnut palkita Varpun reippaudesta, ja hänellä on ollut liikelahjoina kampoja. Siitä ei kannata tehdä sen suurempia johtopäätöksiä kuin, että Varpu on reipas ja iloinen tyttö!
Olin menneinä aikoina kesän jälkeen jalkahoidossa. Kesä tuli juostua aika paljon paljain jaloin. Jalkahoitaja antoi kommenttia, että olis hyvä pestä jalat ennen hoitoon tuloa. Ei kuitenkaan antanut mulle harjaa ja saippuaa.
Lähetä kommentti