Yleensä katson karsaasti kaikenlaisia "lisää vain vesi"-puolivalmisteita, mutta täällä tulee silloin tällöin tehtyä poikkeuksia leivontahyllyn luona. En tarkemmin lähde analysoimaan, onko näiden impulssiostojen takana ajatus tutustua oikopolkua pitkin periamerikkalaiseen leivontakulttuuriin, mainoksen uhriksi joutuminen vai silkka äkillinen makeanhimo, mutta näin kuitenkin toisinaan lipsun periaatteista. Kassan täti kenties leimaa minut uusavuttomaksi sokerihiireksi, mutta mitäpä siitä?
Tänään kauppareissulla tarttui mukaan juurikin tuollainen "helppo ja nopea" pikkuleipätaikina-aihio. Samalta istumalta en leivontapuuhiin ryhtynyt, vaan olin sysäämässä pakettia kaappiin pahan päivän varalle, kun lukaisin ohimennen käyttöohjeet pakkauksen kyljestä. Kuiva-aineseokseen lisätään kananmuna sekä sulaa margariinia, sekoitetaan ja lusikoidaan uunipellille. Ei ole vaikeaa. Sen sijaan silmiini pisti merkillinen huomautus: "Jos leivot yli 5000 ft (noin 1500 m) korkeudessa, lisää taikinaan myös 2 rkl vehnäjauhoja."
Jäipä vaivaamaan pahemman kerran... Selvää on se, että korkeuden muuttuessa ilmanpaine muuttuu, joka puolestaan vaikuttaa esim. nesteiden kiehumispisteisiin. Jos siis keittää perunoita korkean vuoren huipulla, vesi kiehuu alemmassa lämpötilassa kuin merenpinnan korkeudella ja perunat kypsyvät siksi hitaammin. Mutta miten ihmeessä ylimääräisellä vehnäjauholla kompensoidaan alempaa ilmanpainetta, varsinkin, kun pikkuleivät paistetaan uunissa, jonka lämpötilaksi suositellaan korkeudesta riippumatta 375 F (noin 190 ℃)?
Tule apuun, Anja!
3 kommenttia:
Onkohan tarkoitettu vuoristoeväiks. Melkein tuntuis, että noin korkealle mennessä ottais evääks jotain muuta. Ei taitais yläilmoissa leipominen ensimmäiseksi tulla mieleen. No varmuuden vuoksi.
Heippa pitkästä aikaa. Tuli jo tekstarina vihje, että täällä kaivataan...
Hetken mietittyäni keksin ainoastaan yhden selityksen noille lisäjauhoille. Pikkuleipäaineksessa on leivinjauhetta tai ruokasoodaa, jolla ne kohotetaan. Em aineet tuotavat taikinaan hiilidioksidikuplia, joiden avulla leipomus kohoaa. Kun paine on pienempi, kaasun liukoisuus nesteeseen pienenee. Taikinahan on nestemäistä, kunnes leipomus kypsyy ja kiinteytyy. Näiden lisäjauhojen tarkoitus on ilmeisesti pitää pikkuleivät kasassa, kunnes ovat kypsyneet. Muuten kävisi kuten kakulle käy, jos on liikaa kohotusainetta - kiehuu ja kuohuu.
Tämä on nyt päivän muotitiedettä molekyyligastronomiaa. Alan ekspertti on tutkimusprofessori Anu Hopia Turun yliopiston funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksesta. Lisää aiheesta löytyy http://molekyyligastronomia.fi. Kirjahyllyssäni odottaa lukemista Anun kirja Kemiaa keittiössä, josko syyslomalla iskisin kiinni siihen.
Kiitos, Anja! Vakuuttava selitys =)
Äiti, on niitä ihmisten koteja tuolla vuoristossakin, joten siinä mielessä kovin ajattelevaista laittaa huomautus niille. joiden keittiö sijaitsee korkeammalla kuin 1500 metriä merenpinnasta. Kai joku on joskus tehnyt reklamaation, kun ei ole pakkauksen ohjeilla leipomuksissaan onnistunut ja tällä "varoitustekstillä" pyritään sitten välttämään enemmät pettymykset?
Lähetä kommentti