Kuten jo aiemminkin tuli mainittua, Varpun lempihetkiä preschoolissa ovat mm. päiväpiirit, joissa jokainen saa ottaa laatikosta kirjan itselleen ja istua piiriin "lukemaan" sitä itselleen. Varpun opettajaltakin on parina päivänä tullut palautetta siitä, että on hämmästyttävää, miten totaalisesti tyttö uppoutuu omiin maailmoihinsa, kun pääsee kirjan ääreen. Varsinkin, kun tekstistä ei saa vielä irti yksittäisiä kirjaimia enempää.
Kotimatkalla tapahtuva kuulumisten vaihtokin on viime päivinä ollut paljolti sitä, että Varpu kertoo, mitä kirjoja on päiväpiirillä lukenut/katsellut ja millaisia kirjoja opettaja on lukenut ääneen. Essi on ilahduttavasti päässyt juoneen mukaan ja alkaakin mielellään vastavuoroisesti kertoa, mitä Mrs. Alves on tänään koulussa lukenut. Ei sovi jäädä pikkusiskoa huonommaksi ;)
Olisi mielenkiintoista tietää, mistä tämä yhtäkkinen kirjakeskeisyys johtuu... En nimittäin ainakaan muista, että Suomessa asuessamme lapset olisivat hoitopäivän jälkeen erityisesti muistelleet päivän mittaan luettuja kirjoja. Voihan kyse olla puhtaasti ikäkysymyksestä, reilu vuosi takaperin tytöt olivat sen verran pienempiä, että suhtautuminen kirjoihin oli erilaista. Vai onko kirjainnostus ehkä osa vieraskieliseen ympäristöön oppimista? Kun yhtäkkiä oivaltaa, että pysyykin perässä tarinassa, jota opettaja lukee, on voitonriemu luultavasti lähes rajaton...
Viimevuotiseen tapaan, Essin kotitehtävärutiineista lukeminen muodostaa oleellisen osan. Eskarivuonnahan opettaja jakoi joka kuukaudeksi lukupäiväkirjan, johon oli tarkoitus merkata vähintään kirja/päivä. Nykyisen opettajan tapana ovat viikoittaiset listat, johon merkataan joka päivälle kirjan nimen lisäksi lukemiseen käytetty minuuttimäärä (noin) ja ympyröidään päivän lukemisen osalta tietty symboli sen mukaan, onko kirja luettu itsenäisesti vai jonkun kanssa. Toisinaan tuntuu tietysti vähän turhan orjalliselta (itse en muista, että omina kouluaikoina vielä ekaluokalla saati esikoulussa olisi ollut kotitehtäviä seitsemäksi päiväksi viikossa), mutta toisaalta Laurelwoodin opetussuunnitelma vahvoine lukemispainotuksineen vauhdittaa kielitaidon karttumista mukavasti. Toivotaan, että näistä yhteisistä kirjatuokioista jää mukavat muistot, jotka kannustavat lapsia vastaisuudessakin ruokkimaan sisäistä lukutoukkaansa.
2 kommenttia:
Syitä sen enempiä miettimättä, hieno juttu yhtäkaikki! Loistavaa, että Varpu viihtyy kirjojen kanssa ja luo mielessään omia tarinoita, jos ei valmiiksi kirjoitettu vielä aukeakaan. Omat ajatustarinat ovat varmasti paljon hauskempia! Sisarusten kirjapohdinnat kantavat varmasti hedelmää pitkälle tulevaisuuteen.
Onpas riemastuttavaa! olisiko osa innostuksesta peräisin kielen ymmärryksen parantumisesta mutta varmasti yhtä iso osa oman ajattelun kehittymisestä. Tuo kaimahan se oli lapsena omien tarinoitten mestari.
Lähetä kommentti