Meneepä aika hedelmäkauppapainotteiseksi tämä raportointi taas kerran, mutta menköön nyt... Koska pluotit olivat päässeet yllättäen loppumaan, suuntasin ostoksille heti aamusta tytöt kouluun ja preschooliin saateltuani. Olen huomannut, että juuri nämä arkiaamut ovat parhaita mahdollisia hedelmäkauppa-ajankohtia: lastit on ihan juuri purettu, joten tavara on takuutuoretta. Lisäksi asiakkaita on tähän aikaan yleensä aika vähän, joten palvelu on aivan erityisen hyvää. Niin kuin taas tänäänkin...
Olin kauhomassa pussiini kirsikkatomaatteja, kun ystävällinen guatemalalaiskauppias oli jo hihassa kiinni: "Huomenta! Hei kuule, teillä Suomessa ei taideta kasvattaa guavaa?" Vastasin hyvän huomenen toivotukseen ja hieman huvittuneena totesin arvion osuneen aivan oikeaan. "Tule tänne, meille tuli ihan juuri äsken pari laatikollista uuden sadon guavaa. Näitä on ehkä viittä eri lajiketta ja vähän myöhemmin syksyllä tulee myyntiin vielä parempia, mutta hyviä nämäkin ovat. Maista tästä. Ota mahdollisimman keltainen, ne ovat makeimpia."
Maistelin guavaa, joka vaikutti äkkiseltään tomaatin, mangon ja avokadon yhdistelmältä. (Wikipediasta etsiskelin jälkikäteen tietoa taas ja sain selville, että esim. "feijoa" on tälle läheistä sukua guavalle. No eipä paljon valaissut...) Jatkoimme vielä jonkin aikaa keskustelua siitä, mitä Suomessa viljellään ja mitä ei ja toisaalta siitä, mitä hedelmiä guatemalalaiset suosivat. Tuli kyllä niin monta uppo-outoa nimeä, etten edes kehtaa tunnustaa... Jokunen guavayksilö päätyi ostoskoriin siinä sivussa tottakai:
Jatkoin shoppailua hyvillä mielin ja mietin, mitä muuta tänään kaipailtaisiin. Pluotit ja se oletusarvoinen laatikollinen mansikoita tottakai, mutta mitähän vielä...? Syötävän suloisen näköiset minibanaanit houkuttelivat ja hintalapun termi "organic babies" ("luomuvauvat") osui ja upposi myös huvittavuudessaan, joten tällainen poikue tarttui mukaan:
Asiakaspalvelusta tuli vielä mieleeni muuan episodi viime lauantailta, jolloin kyseisen putiikin ruuhkaisuus oli ihan eri luokkaa kuin näinä hiljaisina arkiaamuina. Tuolloin eivät myyjät suorastaan ehdi tulla tarjottelemaan juttuseuraa ja maistiaisia, mutta palvelu pelaa kyllä, varsinkin jos keksii pyytää. Seurasin sivusta, kun muuan aasialaisnainen asteli kauppaan ja alkoi tutkivan näköisenä valita sopivaa vesimelonia. Aikansa katseltuaan ja koputeltuaan oli yhä epävarma valinnastaan ja menikin reippaasti hakemaan myyjän paikalle kysyen: "Voisitko halkaista yhden näistä meloneista ja antaa palan maistiaisiksi, että tiedän, ovatko ne hyviä?" Myyjä kaivoi luontevasti veitsen taskustaan ja viisti melonin kyljestä rouvalle palan: "Kas näin, olkaa hyvä." Nainen maisteli aikansa, nyökkäsi sitten hyväksyvästi, valitsi melonikeosta ostoskärryihinsä sopivan näköisen yksilön ja jatkoi sitten ostoksiaan.
Suomalainen häveliäisyydessään jäi katselemaan hylätyn näköistä melonipoloista, josta oli leikattu maistiaispala ja jätetty sitten paikoilleen. Siis kyllähän toki itsekin muistaa torilla mansikoita ostaessaan maistelleensa marjan tai pari tai vastaavasti ehkä herneenpalon. Ja onhan se tosiasia sekin, että hedelmäkauppa joutuu monen monta kokonaista melonia varmaankin lopulta hävittämään pilaantumisen vuoksi, mutta kuitenkin... Voisiko joku puolestani käydä tekemässä vertailevan eksperimentin vaikkapa Stockmannin he-vi-osastolla? Menisi pokkana pyytämään myyjältä, että leikkaisitko palasen tuosta melonista maisteltavaksi, niin voin sitten päättää, ostaisinko ehkä (jonkin jäljelle jäävistä ehjistä) vai en. Vapaaehtoisia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti