Rattoisa ja toiminnantäyteinen lauantai takana. Aamupäivällä suuntasimme Saratogaan Lauran 5-vuotissyntymäpäivää juhlimaan. Sekä sankari että vieraat saivat nauttia huikean hienoista prinsessa-teeman ympärille rakennetuista kekkereistä. Näin sammuivat viisi kynttilää:
Paikalla oli myös ilmapallotaiteilija, joka väänteli pienille juhlavieraille valtavasta palloarsenaalistaan suunnilleen mitä tahansa. Poikien taisteluleikkeihin syntyi vaivatta sotisopa jos toinenkin:
Varpun toivomuksena oli koira...
... Essi halusi "vain jotain pientä". Kukkanen ranteeseen oli oivallinen ratkaisu:
Kotiin palattuamme oli iltapäiväkin suunnilleen yhtä juhlaa. Päivitimme taannoin pyöräilyvarustustamme hankkimalla Essille isomman polkupyörän. Vastaavasti Varpun apupyörittä ajelu helpottui huomattavasti, kun pääsi rullailemaan isosiskon perintöpyörällä. Polte päästä polkemaan oli tietysti tänäänkin kova, joten kolme tuntia vierähti koulun pihalla vaivatta uusiin ajopeleihin tuntumaa ottaen:
Tämän jälkeen kamerasta loppui valitettavasti akku. Hetki myöhemmin olisi nimittäin ollut lisää mielenkiintoista kuvattavaa. Koulun pihalle tuli muuan mies koiransa ja uistimensa kanssa. Lapset pyörittelivät hetken silmiään ja kysyivät sitten, aikooko tuo mies tulla kalastamaan koulun pihalle (jossa vettä on ainoastaan seiniin pultatuissa juomapisteissä). En osannut oikein vastata, mutta ymmärsimme varsin pian, että aikoipa hyvinkin. Koira oikaisi itsensä kenttää reunustavalle nurmikolle ja mies heitteli uistintaan asfaltilla. Heitto-kelaus ... heitto-kelaus ... heitto-kelaus. Essi meni jossakin vaiheessa kysäisemään mieheltä, mitä tämä puuhasi ja hän vastasi harjoittelevansa kalastusvälineiden käyttöä. Aikeissa on kuulemma mennä myöhemmin kalastusretkelle ja koira on tulossa mukaan myös sinne. Hmmm... Kalastukseen vihkiytymättömänä en tiedä, olisiko jotakin haittaa siitä, että uistimen heittoa harjoittelisi alusta alkaen oikeassa ympäristössä, enkä sitäkään, mitä vieheet tykkäävät toistuvasta asfalttiin paiskonnasta, mutta ihan vähän jäi ihmetyttämään kuitenkin tuo miekkosen puuhastelu. Vaikka kai sitä kuivaharjoittelua voi tuossakin lajissa harrastaa...?
5 kommenttia:
Onnea uusille polkupyöräkilometreille. Me poikkesimme tänä lauantaina katsomassa U2 konserttia Helsingissä. Taikaa oli ilmassa, mutta totesimme kuitenkin arkisten ja maallisten unelmiemme ylittävän arkisen taikarajan paljon helpommin kuin spektaakkelimaisen konserttikokemuksen. Eläköön arkipäivä ja arkipäivän pienet ihmeet. Eläköön ystävyys ja kaikki se, mitä jokapäiväinen leipä sisällään pitää.
Hali merten taakse.
Unohtui edellisestä: Onnittelut Lauralle 5-vuotispäivän johdosta!
Onpahan teillä ollut menoa ja meininkiä, ihan sivullista hengästyttää! Uskomattoman taitavia nuo pyöräilijäsisarukset! Onnea tulevaisuuteen!
On tuo pyöräilyhomma ihan hienoa harrastusta, mutta kyllä tuo kuivalla maalla kalastelu vähän hämmästyttää.
Eipäs oo sanottua vaikka vielä joskus vetäisivät osuutta maratonissa. Onnea harjoituksille.
Kiitokset kommenteista! Pyöräily on iloinen asia =)
Kävi tuossa itsellänikin mielessä jokin aika sitten, että kohtahan tässä on omasta takaa triathlonviestijoukkue kasassa. Essi hoitanee uintiosuuden, Varpu pyöräilee ja itse voin pitäytyä juoksuvastaavana. Kuulostaa suunnitelmalta...
Lähetä kommentti