Essin koululla kirjoitellaan parhaillaan toisen lukukauden jaksoarviointeja, koska muutaman viikon kuluttua alkaa kolmas (ja samalla viimeinen) lukukausi ja silloin jaetaan myös todistukset tämän lukukauden edistymisestä. Tällä viikolla opettaja on teettänyt oppilaille lukutestejä, joissa oppilas lukee opettajalle ääneen pätkiä kolmesta eri kirjasta. Nämä ovat "uusia" kirjoja, ei siis niitä, joita oppilailla on ollut kotona luettavana. Tarkoituksena on kylmästi koeistaa eskarilaisten lukutaidon sujuvuutta.
Eilen oli ollut Essin testivuoro. Iltapäivällä, kun menimme Essiä hakemaan, tuli opettajalta iloista palautetta: testi oli kuulemma sujunut yli kaikkien odotusten. Essi oli selvittänyt kaikki kolme tekstiä ongelmitta ja opettaja oli ollut perin ihmeissään. Essi oli syystäkin ylpeä saamastaan "Super Reader"-nimityksestä ("Superlukija").
Olen kieltämättä edelleen sitä mieltä, että vielä eskarivuonna tällainen testaaminen on vähän turhan aikaista. Suorituspaineiden maailmassa ehtii viettää ihan riittämiin aikaa myöhemminkin. Tällaisen positiivisen palautteen saaminen lämmitti kuitenkin mieltä aivan erityisesti. Kaikkein paras palkinto on tietysti se, että Essi itse huomaa käytännössä, että läksyjen tekeminen on tuottanut tulosta ja iloitsee saavutuksestaan. Ja äiti saa anteeksi sen ilkeytensä, miltä läksyjen lukuun patistelu on toisinaan vaikuttanut?
4 kommenttia:
Kiva kuulla ja ihan onniteltavaa! Mutta olen kyllä Johannan kanssa samaa mieltä: tuon ikäisille työn pitäisi olla enemmän leikkiä eikä vertailu tunnu yhtään kivalta. Aina on joukossa niitä, jotka eivät millään voi olla super, toivottavasti ei niitä nosteta esiin, jotka ovat ihan häntäpäässä.
Olisinko liian optimistinen, jos olettaisin että amerikkalainen positiivisuus tyyli osataan myös lapsille annetussa palautteessa. Eli kiinnitetään huomiota siihen, mitä on opittu. Olen lueskellut tuossa yhtä elämäntapaopasta, ja siinä kirjoittaja kertoi eskari-ikäisestä tyttärestään, joka tuli iloiten koulusta kotiin. Testattu oli ja tyttö oli saanut 30% pisteistä. Äiti ja isä katsovat toisiinsa "voi ei, lapsi on idiootti"-katseen, mutta ovat aikuisia ja kysyvät tytöltä, miten hän suhtautuu tulokseen. Tyttö on tyytyväinen, sillä on oppinut jotain uutta...
Koska lapsi sai ymmärtävän vastaanoton, niin myöhempi oppimisura sujui tosi normaalisti.
Jospa nuorena aloitettu pisteytys opettaisi siihen, että jos yksi testaus menee pieleen, niin aina tulee uusi mahdollisuus ja koe voidaan uusia.
Jotenkin itse itselleen on ankarin tuomari ja lempeys itseään kohtaan pitäisi oppia.
Olihan tuo äidille hieno synttärilahja. Rutistukset Essille rutistuksesta. Älkööt nyt kuitenkaan ala vaatiin itseltään,että aina pitää olla paras.
Nykyaikana koko elämä on kilpailua, ja on hienoa jos joskus tulee palkituksi. Suurin ja hienoin palkinto on siinä, että Essi on ylpeä itsestään ja saavutuksestaan. Jos palkintoja ja mainintoja jaetaan usein, ja tasapuolisesti, uskon, että onnistumisen ilo antaa voimaa myös siihen, että aina ei ole paras, vaan joku muukin saa kunniamaininnan välillä.
Tässä tapauksessa maininta on kovalla työllä ansaittu.
En tiedä onko hyvä suomalainen ääripääkään, jossa arvostelua varotaan ja numeroitakin aletaan antaa useissa kouluissa vasta viidennellä tai kuudennella luokalla todistukseen. Kun siihen saakka on oltu mittaavinaan osaamista kaikkien saamilla hymynaamoilla, seiska, kasi tai jopa ysi todistuksessa voi olla paha järkytys, kun on kuvitellut olevansa kymppitasoa, kun kerran todistuksessa on aina leveillyt hymynaama.
Oli järjestelmä mikä tahansa, uskon, että merkittävintä on oppia näkemään omat vahvuutensa ja omat kasvunpaikkansa. Omaa itseään pitää osata kiittää, ja onnistumisia pitää välillä tuulettaa kunnolla. Olivat ne sitten hyvin onnistunut ultrajuoksu tai se, että testin mukaan lukee hyvin.
Viime aikoina työelämässä tiimimme mottona on ollut: "Leuka rintaan ja kohti uusia tappioita!". Jos muistissa ei olisi joitakin hyviä onnistumisia, olisi vaikea jaksaa uskoa, että jonakin päivänä se aurinko nousee.
Korkkaanpa tölkillisen nollakolaa koko teidän mainion perheen kunniaksi ja teidän kaikkien hyville saavutuksille! On se hienoa, että ylpeyden aihetta riittää!
Lähetä kommentti