Sarjamme "Asiat, jotka suomalaisesta tuntuvat kovin antiikkisilta, mutta sitkeästi kukoistavat amerikkalaisessa arjessa" jatkuu tänään jaksolla "Tarjouskupongit". Hämärästi muistan, että joskus 80- ja 90-lukujen taitteessa harrastettiin meilläkin vielä sitä, että Aamulehdestä leikattiin kahvi-, vehnäjauho- ja sokerikuponkeja, joiden kanssa käytiin Citymarketista hamstraamassa elintarvikkeita joitakin kymmeniä pennejä halvemmalla kuin ne asiakkaat, joilla kuponkeja ei ollut. Jossakin vaiheessa nämä saksittavat tarjoukset kuitenkin lakkasivat olemasta, enkä muista, että viimeisen viidentoista vuoden aikana kukaan olisi enää tarjouskuponkeja laajamittaisemmin harrastanut - saati kaivannut.
Täällä kuponkikulttuuri on kuitenkin vielä voimissaan. Joka viikko tulevien ilmaisjakeluiden mukana tulee useampia päivittäistavarakauppojen mainoksia, jotka pullistelevat näitä autuaaksitekeviä askartelutehtäviä. Osa liikkeistä on vienyt tämän huvin vielä astetta pidemmälle ja kehottaa mainoksessa menemään putiikin internet-sivuille ja tulostamaan tarjouskupongin sieltä. Minua moinen hyppyyttäminen ärsyttää, mutta olen tyynesti sulkenut silmäni kuponkimainonnalla ja ajatellut, että saksikoon noita lappusia kuka haluaa, kunhan ei tule minua henkilökohtaisesti häiritsemään.
Omasta kuponkiboikotista huolimatta saattaa ärsytyskynnys ylittyä toisinaan kuitenkin, kuten esimerkiksi tänään. Edessäni kassajonossa oli nuori nainen, joka kasasi kassahihnalle ehkä viitisentoista artikkelia. Kun sitten maksamisen aika tuli, nainen kaivoi käsilaukustaan esille pari senttiä paksun muovikotelon, joka oli täpösen täynnä eri liikkeiden kaikkia mahdollisia tarjouskuponkeja. Muiden ilolla jonotellessa ryhtyi hän sitten hartaudella selaamaan kuponkikokoelmaansa ja tutkailemaan, mitkä kaikki olisivat tällä kertaa käyttökelpoisia. Ja löytyihän sieltä, loppujen lopuksi varmaankin viisi tai kuusi tilanteeseen sopivaa kuponkia. Kassan setä naputteli alennuskoodeja koneelle kärsivällisesti, mutta asiakkaiden jonossa oli havaittavissa pientää levotonta liikehdintää.
No, lopulta nainen sai ostoksensa maksetuksi ja siirtyi ostoskasseineen sivummalle kuittia tavaamaan. Kassan setä kävi käsiksi omiin ostoksiini, mutta ei kulunut puolta minuuttia, kun kuponki-intoilijanainen syöksyi takaisin. Olin juuri aikeissa maksaa, kun nainen ryhtyi ripittämään kassaa puuttuvasta 29 sentin alennuksesta. Kassalta jäi rahastaminen kesken, kun hän alkoi inventoida uudestaan naisen antamia kuponkeja ja tutkailla kuitista mahdollisesti löytyvää virhettä. Lopulta ei auttanut muu kuin kutsua puhelimella vuoropäällikkö paikalle selvittämään puuttuvien senttien mysteeriä. Sen jälkeen kiukkuinen kuponkinainen saatiin siirrettyä sivummalle ja sain vihdoin itse maksaa omat ostokseni.
Huh, huh! Ensi yönä näen painajaisia Kukkura-merkeistä...
2 kommenttia:
Nuo irtokupongit ovat osa yksityisyyden suojaa. Nyt kun meillä heiluttaa kaupan pointsikorttia ostosten yhteydessä, niin suureen tietokantaan karttuu tiedot kulutuskäytöksestä. Markkinointi räätälöityy sitten sen ostoshistorian mukaan. Se ei ole kauhean paha. Kauhulla odotan sitä hetkeä, kun terveysviranomaiset ilmoittavat kassaneidin suulla: "Teidän perheen tämän kuun lakritsikiintiö on jo viime viime viikolla tullut täyteen. Valitettavasti en voi antaa teille näitä salmiakkeja..." Kupongeilla ei moista valvontaa synny.
Juu, uusia muotoja on tämä kuponki- homma saanut. Sain Anttilasta sähköpostitarjouksen,jonka saan jos kerron naapurillekin. Näin tein ja tarjous kosmetiikasta tuli sähköpostiin. Koska olin mielestäni saanut äskettäin muistutuksen ikääntymisestäni, tulostin lätkän ja lähdin innolla ryppyvoidekauppaan. Yllätys: siellä ei tiedetty mitään koko hommasta, hiukan halvennuksia kuitenkin sain., Ja jono kasvoi!
Lähetä kommentti