Tänään oli Essin koululla eskarilaisten kevätkonsertti. Essi kertoi, että lauluja oltiin alettu harjoitella jo useampi viikko aikaisemmin. Ohjelmistoon kuului 11 amerikkalaista lastenlaulua.
Tupa (koulun ruokasali) alkoi olla täynnä vanhemmista jo hyvissä ajoin ennen konsertin alkua. Vihdoin koulun rehtori tuli kertomaan illan ohjelman. Tunnelma alkoi tiivistyä ja kaikki kääntyivät katsomaan ovia, joista sitten alkoikin virrata sinipaitaisia eskarilaisia enemmän tai vähemmän järjestäytyneessä muodostelmassa.
Ja aikamoinen katras eskarilaisia ovista sitten tulikin. Lava täyttyi tuotapikaa lapsista, jotka olivat tilanteesta vähän ihmeissään. Lapset vilkuttivat vanhemmilleen ja vanhemmat tietysti takaisin, vaikka rehtori hetkeä aiemmin olikin opastanut vanhempia olemaan rohkaisematta lasta vilkuttamaan lavalta, koska esityksen tarkoituksena oli myös opettaa lapsille sujuvaa lavakäytöstä ("stage presence"). Pienestä se on näemmä sekin aloitettava...
(Essi on kuvassa toinen rivi takaa laskien, keskeltä vähän vasemmalle.)
Hieman oli esiintyjämme jo naatti konsertin myöhäisestä ajankohdasta johtuen, joten haukotuksilta ei voinut välttyä. Muutama tutumpi kappale ("Mr. Sun", "I'm a Nut") konsertin loppupuolella sai Essinkin kuitenkin piristymään. Varpu kinusi koko konsertin ajan, että hänkin haluaa mennä lavalle laulamaan. Ei auttanut selittelyt, että Varpulla riittäisi kyllä tilaisuuksia omalla opintiellään päästä esiintymään.
1 kommentti:
No totisesti, pienestä on alettava lavakäyttaytymisen oopiskelu. Noita
"opiskelijoitahan" on hirmuinen lauma! Kyllä kai se innostaakin?
Lähetä kommentti