Essi ja Varpu saivat kumpainenkin Tarjalta syntymäpäivälahjaksi omat päiväkirjat. Essi on ollut omasta kirjastaan valtavan innoissaan ja kirjoittelee onnensa kukkuloilla useamman sivun mittaisia tajunnanvirtatarinoita. Varpu ei toki halua jäädä altavastaajan asemaan ja väkertääkin kieli keskellä suuta omaan kirjaansa rivitolkulla kirjaimia ja melkein-kirjaimia. Molemmat esittelevät aikaansaannoksiaan yhtä ylpeinä:
Essi: "Mä olen kirjoittanut jo kolme sivua!"
Varpu: "Mutta katopas tätä! Kato, mitä mä olen kirjoittanut!"
Essi: (silmäilee Varpun tuotosta otsa rypyssä) "Htoaö hpumau hippt."
Varpu: "Eihän siinä niin lue. Anna mä luen." (tavaa juhlallisesti artikuloiden) "Es-si ja Var-pu ja on-nel-lis-ta e-lä-mää."
Essi: "No ei siinä kyllä oikeasti lue yhtään mitään."
Varpu: "Hmph! Kyllä jokaisella saa olla oma mielipide."
3 kommenttia:
Oi onnellista elämää!
Halit Varpulle ja Essille!
Siitähän se lähtee ja kun Varpu jonkun vuoden jälkeen lukee tekstiään, mitä mahtaa tulla esille.
Hieno oivallus tuo päiväkirja homma.
Eräällä tavalla onnellisen elämän voi määritellä juuri niin; jokaisella saa olla oma mielipide...
Lähetä kommentti