Taas on viikko viilettänyt loppupuoleen, mihinkähän ne päivät taas hävisivät...? Essin ja Varpun ensimmäinen Mansikkamäki-viikko on nyt onnellisesti ohi ja kaiken kaikkiaan kivasti on sujunut. Ryhmä tuntuu olevan tytöille mieleinen, niin tädit kuin leikkikaverit ovat kuulemma mukavia. Puuhaa on päivisin ollut sen verran paljon, että Essikin on joka päivä nukkunut päiväunet, mitä ei ole "normaalisti" tapahtunut ainakaan puoleen vuoteen. Tänään ryhmällä ("Jänöt") oli retkipäivä, konkkaronkka suuntasi bussikyydillä Delta-Autoon tutustumaan autoliikkeen ja -korjaamon arkeen. Ilmeisen antoisa reissu oli ollut, päivän kohokohtia olivat kuulemma olleet pakettiauton tavaratilassa käynti ja äänitorven koeponnistaminen :o)
Meidän täysikasvuisten viikkoon ei kai kummempia ole kuulunut. Arkista puurtamista työmaalla ynnä kotosalla, Semmareita siteerataksemme: "Tää taitaa olla vähän keskinkertaista, mä taidan olla automarkettien kamaa, vaippapakettii ja rompetta, jota kärryihin me kasataan. Tää taitaa olla vähän keskinkertaista, plussapisteitä ja vähän bonusta, kun oman kultansa viereen saa, ihan oikeasti nukahtaa."
Taitaa tämäkin väsynyt tekstinkötöstäjä lipua tästä oman kullan viereen nukkumaan, ennen kuin hajanainen ajatus katkeaa aivan tyystin...
P.S. Aamuvirkkulenkkeilystä vielä. Tuo hämärähetkissä hiippailu toimii toisinaan mitä mainioimpana ympäristötiedon maastotuntina. Tänä aamuna bongattu yksi kettu, kolme jänistä sekä yksi ilmakehään iskeytyvä meteori. Mitähän kaikkea jäi rekisteröimättä?
1 kommentti:
Maissilakin vertaista on vaikea löytää, mutta jos pidätte näistä jutuista, myös sarjakuvallinen kerronta voisi viehättää...
Suosittelen:
http://www.villeranta.com/blogi
Lähetä kommentti