Suomi-parodiaa parhaimmillaan

Yleensä ei ole tapanani ollut lenkkiolosuhteista nutista - mitä nyt kaksi kertaa peräkkäin, kiitos Pieneläinkujan kurittoman rakkikoiran... Tänä aamuna kuitenkin ihan oikeasti tuntui siltä, että joku oli rakentanut juoksureittini naista nakertavaan olosuhdekaappiin tai sitten ajatusmaailmani on jo liian California-painottunut ja haaveksii kroonisista kesäkeleistä.

No siis, mitä oli tapahtunut eilen vielä niin siistille asfalttibaanalle yön aikana? Taivas oli sylkenyt päälle ensin kunnolla vettä ja siihen päälle kolmen sentin räntäkerroksen. Mikäpä siinä oli uusia tossuja räntälillinkimössössä uitellessa, muuttuihan vihaisen näköinen mustanharmaa yötaivas vähitellen väsyneeksi aamuharmaaksi. Vastaantulevien kaistalla näkyi muuten pelkkiä yrmynaamaisia Volvo-kuskeja, mistähän sekin johtuu?

Hervantaan asti päästyäni luulin jo olevani voiton puolella, mutta sokerina pohjalla oli Etelä-Hervannan omakotialueen läpi vievä tienpätkä, jota pidän kuitenkin julkisena paikkana, vaikkei baanalla vallan hurjasti trafiikkia olekaan. Eikös muuan ylväs omakotiasukki sieltä köpötellyt postilaatikolle päivän lehteä hakemaan pelkissä tohveleissa ja punavalkoraidallisissa kalsareissa! Silmänruokaa kerrakseen juu...