Olemme viettäneet viikonlopun varsin levollisesti - mikä on tietysti viimeaikaisen hurlumhein jälkeen ollut ihan tervetullut juttu. Osittain levollisuutemme on ollut tosin pakon sanelemaa: vieraanamme on ollut viime aikoina ah niin muodikas enterorokko. Torstain olivat molemmat tytöt kovassa kuumeessa, joka onneksi katosi suunnilleen yhtä nopeasti kun oli ilmaantunutkin. Viime päivät on vietetty jonkinlaista toipilaseloa, tytöt alkavat olla jo omia itsejään, mutta ihmeellisiä näppylöitä löytyy ja kummatkin valittavat kipeää, arkaa suuta. Normaaliherkut omena ja mandariini eivät ole tehneet kauppaansa, kun kaikki vähänkään hapan aiheuttaa kirvelyä kielessä ja ikenissä. Auts :o(
Vaan onneksi tilanne on jo hyvästi paranemaan päin. Voimistuneita pikkupotilaita on ilahduttanut suunnattomasti tällä viikolla satanut ensilumi. Kummoistakaan lumivaippaa ei ole vielä ehtinyt maahan kertyä, mutta hiutale tai kaksi lienee jo riittävä signaali liukurien esiin kaivamiseksi? Lämpimän läikähdyksen tuntee jossakin sisällään kun katselee tuota alkukantaista mäenlaskun riemua. Ylös ja alas, ylös ja taas alas. Ja vielä sama uudestaan. Kaksikymmentä kertaa ainakin...
Tällä hetkellä tuota lunta tuntuu puskevan oikein reippaasti lisääkin, illan pyry on valkaissut pihanäkymän jo varsin tehokkaasti. Edellisten epätalvien jälkeen ei oikein jaksaisi uskoa, että pysyvä lumi saataisiin jo marraskuussa, vaan toivoahan toki sopii. Lisää lunta ja kunnollinen talvi meille, kiitos! (Ja vielä jos toivomusta yhtään saisi tarkemmin määritellä, saisiko ne lumisateet mieluiten pystysuuntaisina? Tuo tämänhetkinen vaakatasossa puskeva lumimäärä tekee auton tuolla katoksessa vähän turhautuneen näköiseksi. Ei se hyvä katto ollutkaan...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti