Ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä, mikä ihme on tuo otsikoksi yltänyt maissilakki, voisi olla hyvä laatia jonkinmoinen esittelypostaus. Kyseessä on siis iki-ihana, enimmäkseen keltainen päähine, jonka olemme jonkun pieneksi käyneistä jäämistöistä saaneet. Essi piti lakkia ensin aikansa, mutta sittemmin verme periytettiin Varpun käyttöön. Varpulle lakista on muodostunut aivan erityisen rakas ja hänen keksintöään on myös mainio nimi Maissilakki. (Keltainen oli ensimmäinen väri, jonka Varpu aikanaan oppi tunnistamaan. Koska myös lempiherkku maissi edustaa samaa väriä, tuona ajanjaksona lukematon määrä tavaroita assosioitiin juurikin tähän ihanaan elintarvikkeeseen. Liikenteessä bongattiin maissiautoja, hiekkalaatikkoa tongittiin maissilapiolla ja löytyipä neuvolan vessasta maissipottakin.)
Nykyisin myssypolo on jo parhaat päivänsä nähnyt, moneen kertaan kokoon kursittu, mutta siltikin enenevässä määrin reikäinen. Varpun pääkin on jo kauan aikaa sitten kasvanut lakista ulos, mutta luopua siitä ei voi. Aluksi lakki siirtyi ulkokäytöstä yömyssyksi, nyttemmin siitä on tullut yökaveri muuten vain, turvallinen mytty unisen nyrkin puristuksessa. Lukemattomina iltoina on Maissilakkia etsitty sohvanalustoja myöden, koska sitä ilman ei kertakaikkiaan uni tule.
Maissiautot, -lapiot ynnä muut maissi-itemit ovat jo ehtineet muuttua puhekielessä keltaisiksi, mutta Maissilakki pysyy maissilakkina. Maissilakki on liioittelematta olennainen osa perhettämme, joten blogin nimeäminen sen mukaan ei kummempia perusteluita kaivanne. Maissilakin sisäpuolella on muuten nimilappu, jossa lukee "Maria". Kenen Marian lakki alunperin lienee ollutkaan (ketään sen nimistä tyttölasta ei lähipiirimme kuulu), suuret kiitokset sille kyseiselle Marialle, joka tämän kullanarvoisen vaatekappaleen meille muinoin lahjoitti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti