Varpu on treenannut telinevoimistelua ahkerasti ja tänä viikonloppuna oli ensimmäisten kisojen aika. Kilpailukausi alkoi kätevästi kotikisoilla, kun Tri-Town Gymnastics isännöi tapahtumaa Connecticutin juniorijoukkueille.
Tapahtuma kokonaisuudessaan on koko viikonlopun mittainen, mutta Varpun ikäryhmä oli vuorossa lauantaina alkuiltapäivästä. Aamuvirkun voimistelijan maltti oli koetuksella, kun lähtöä salille piti odottaa monen monta tuntia.
Gold-tason 10-13-vuotiaiden tyttöjen kisaan oli saapunut kaikkiaan seitsemän joukkuetta, yhteensä kuutisenkymmentä kilpailijaa eri puolilta Connecticutia. Salissa oli siis vilskettä ja vilinää, kun tytöt asettuivat joukkue kerrallaan suorittamaan neljää eri telinettä.
Varpun joukkue aloitti kisapäivänsä eritasonojapuilla (bars). Jännittävä startti jännittävälle kisapäivälle. Varpun rutiini sujui kuitenkin ongelmitta ja joukkuekaverit ympärillä iloitsivat onnistuneesta suorituksesta ehkä jopa enemmän kuin voimistelija itse. Ryhmähenki oli koko päivän ajan huikeaa seurattavaa: meni suoritus sitten putipuhtaasti tai täysin penkin alle, muu joukkue eli antaumuksella mukana, niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
Seuraavana haasteena vuorossa oli permanto (floor). Tämä osio on syksyn mittaan muodostunut Varpun suosikiksi. Itse valitun taustamusiikin pohjalle on viime kuukausina rakennettu noin minuutin mittainen rutiini. Varpu, ylpeänä suomalaisesta taustastaan, valitsi musiikikseen Nightwishin kappaleen "Alpenglow", joka toimikin tähän tarkoitukseen erinomaisen hyvin.
Lattiarutiini sujui mallikkaasti, ilman kömmähdyksiä. Tämän jälkeen joukkue joutui jonkin aikaa odottelemaan vuoroaan seuraavalle telineelle. Kahden onnistuneen suorituksen jälkeen iloinen ja jännittynyt olotila alkoi ehkä vähitellen lipua väsähtäneen puolelle ja kolmantena vuorossa oleva puomi (beam) oli Varpulle ennakolta kaikkein haastavin osuus, kuten useimmille muillekin.
Puomilla rutiini sujui kohtuullisesti, mutta matkan varrella sattui muutamia lipsahduksia. Varpu oli itselleen enemmän kuin vihainen ja riiputti harmistuneena päätään, vaikka joukkuetoverit yrittivät parhaansa mukaan lietsoa tsemppimielialaa ennen kilpailun viimeistä neljännestä, hyppyrutiinia (vault).
Varpu kokosi itsensä ja joukkue teki muutaman harjoituskierroksen hyppyrutiinitelineellä ennen varsinaisen kierroksen alkua. Varpu onnistui lopulta hyppyvuorollaan varsin hyvin, mutta ilmeestä näki, että puomipettymys oli jäänyt kalvamaan mieltä.
Vähän Varpun jälkeen hyppyvuoroon tuli Nisha, yksi Varpun lähimmistä tovereista. Viimeisellä harjoituskierroksella Nisha laskeutui hyppytelineeltä huonossa asennossa ja väänsi nilkkansa. Varpun murjotusmoodi hävisi kuin tuhka tuuleen ja tilalle ilmaantui huolehtiva isosiskomentaliteetti. Nishalle järjestyi ensiavuksi jääpussi, lohdutushaleja ja kaikki maailman henkinen tuki vakuuttamaan, ettei ole maailman loppu, vaikka viimeinen teline jäikin tällä kertaa suorittamatta.
Kun kaikki kilpailijat olivat saaneet urakkansa päätökseen ja pistelasku finalisoitu, oli palkintojen jaon aika. Varpu ei jättänyt Nishaa ontumaan venähtäneellä nilkallaan, vaan järjesti tälle kyydin:
Varpu oli kilpailun jälkeen lopulta ihan tyytyväinen kokonaissuoritukseen. 34/40 pistettä ei ole ensikertalaiselle ollenkaan hassumpi saavutus.
Vaikka kilpailu Varpun osalta olikin tällä erää tässä, epäsuoraa voimisteluaktiviteettia riitti vielä pitkälle seuraavaan päivään. Sunnuntaina oli pienempien tyttöjen vuoro kisata, ja Varpu halusi olla paikan päällä avustamassa: pistetaulun päivittämistä ja juoksutytön tehtäviä riitti koko päiväksi. Joukkueen kanssa vietetty aika osoittautui niin kallisarvoiseksi, että Varpu ei halunnut lähteä kotiin ennen kuin loppusiivouskin oli saatu yhteisvoimin talkoiltua mallilleen.
Puuhakas voimisteluviikonloppu meillä! Antoisa kokemus kaiken kaikkiaan: hienoa oli seurata tyttöjen taidonnäytteitä, mutta ennen kaikkea saada nauttia Tri-Town Gymnasticsin perheenomaisesta tunnelmasta. Tällaisessa yhteisössä on hyvä juniorin harrastaa.
