Jokaviikkoisten uintirutiinien myötä Ellingtonin YMCA:lla torstaisin aamuvuoroa tekevä allasvalvoja Robert on ehtinyt tulla viime kuukausina tutuksi. Joulunalusviikon aamu-uinnilla Robert tuli kiskaisemaan hihasta ja kysymään, olisinko kiinnostunut osallistumaan uuden vuoden 100x100-haasteeseen. En ollut koko konseptista koskaan kuullutkaan, mutta pienen selonteon jälkeen ymmärsin, että kyseessä on ilmeisen laajalle levinnyt uimarien uuden vuoden klassikko; kaikessa yksinkertaisuudessaan sata kertaa sadan metrin (10 km) uinti. Säännöissä on hienoista paikallista vaihtelua, mutta periaatteessa kokonaissuoritusaika on maksimissaan neljä tuntia.
Hän lopetti selontekonsa toteamukseen: ”... arvelin, että olet sellaista tyyppiä, joka saattaisi pitää tällaisesta haasteesta.” Mielenkiintoinen arvio.
Kymmenen kilometrin uinti uuden vuoden alkajaisiksi? No mikäjottei! Tuumasta toimeen siis... Koska en kuulu niihin hifistelijöihin, joiden kello pitäisi lukua (juostun/pyöräillyn/uidun) matkan edistymisestä, askartelin itselleni uuden vuoden aattona kartongista, muovipussista ja paperiliittimestä kierroslaskurin:
Ajattelin pilkkoa projektin kymmenen kierroksen (500 metriä) pätkiin ja jokaisen etapin jälkeen siirtää paperiliitintä yhden pykälän eteenpäin. Kahdellakymmenellä toistolla urakka olisi suoritettu. Yksinkertaista.
Ellingtonin 100x100-tempaus alkoi uudenvuodenpäivänä, hetimiten kymmeneltä, kun YMCA avasi ovensa. Paikalle oli kyseistä haastetta varten kerääntynyt kunnioitettavat 15 uimaria, jotka jakautuivat kuudelle kaistalle arvioidun vauhtinsa mukaan. Ensikertalaisena ja dieselmoottoriluonteisena asetuin suosiolla hitaimpien baanalle, ajattelin noudatella ultrajuoksuprojekteissa hyväksi havaittua ”slow and steady”-filosofiaa.
Sitten vain melomaan! Äkkiseltään ajatus kahdestasadasta kierroksesta kaakeleita tuijotellen kuulostaa kammottavan pitkäveteiseltä projektilta, mutta eipä tuo nyt niin paha ollutkaan. Suunnitelman mukaan, 500 metriä kerrallaan, välillä pieniä jutustelutaukoja muun seurueen kanssa. Yllättävän nopeasti matka taittui kuitenkin.
Suuri osa porukasta tyytyi viiden tai kuuden kilometrin kokonaismatkaan ja poistui altaalta puolen päivän tietämillä. Hidastelijoiden kaistalle seurakseni asettunut Robert kysyi tässä kohtaa: ”Ihanko oikeasti ajattelit koko kymppitonnin uida?”. Kieltäydyin ymmärtämästä kysymystä.
Vauhdikkaampien uimareiden kaistalla kolme kaveria jatkoi määrätietoisesti matkaansa. He saivat urakkansa loppuun siinä kohtaa, kun itselläni oli kasassa 7500 metriä. Toivottelimme hauskat uuden vuoden jatkot ja herrat poistuivat paikalta. Matka oli taittunut jokseenkin vaivattomasti tähän asti, joten jäin hyvillä mielin tahkoamaan viimeistä neljännestä Robertin kanssa.
Kolmen ja puolen tunnin maratonpulikoinnin tuloksena projekti saatiin lopulta kunniakkaasti päätökseen. Olipahan mielenkiintoinen avaus uudelle vuodelle! Tästä on hyvä jatkaa – olettaisin, että tällä porukalla on luvassa vielä hauskempia pitkän matkan haasteita, kunhan avovesiuintikausi taas pääsee alkamaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti