Kesäonnea on...

... kaverit kylässä ja välipala terassilla:

... katotta autoilu:

... vesiletku hellepäivänä:

... pyöräily. Naten lahjoittamalla ajotietokoneella sopii tutkailla vaikka lenkin maksiminopeuksia:

Kymmenen vuorokauden sääennuste lupaa viileimmillään +23 C:een päiviä, lämpimimmillään noin kolmeakymmentä. Näillä lukemilla mennään todennäköisesti suunnilleen syyskuun puoliväliin saakka. Hyvä juttu tuo etupihan vesiletku tosiaan...

Iloinen matemaatikko

Tapahtui hemikuun lopussa: Varpu palasi eräänä päivänä koulusta ja heilutteli opettajalta tullutta lappua samalla riemusta hihkuen "Katso, mitä Mrs. Rioux aikoo järjestää! Saanhan mä mennä, saanhan, saanhan?"

Viestilapulla informoitiin oppilaiden vanhempia Varpun opettajan kuningasajatuksesta järjestää viikoittainen matematiikkakerho halukkaille. Maaliskuun alusta toukokuun loppuun olisi tarjolla viikoittaista ekstramatikkaa ja nyt siis Varpu anelemalla aneli, saisiko jäädä maanantaisin koulupäivän päätyttyä tuosta ilosta nauttimaan. Suomalaista koulujärjestelmää ajatellen idea kuulosti äkkiseltään melko erikoiselta: moniko neljäsluokkalainen haluaisi vapaaehtoisesti jäädä seitsentuntisen (!) koulupäivän jälkeen vielä yhdeksi ylimääräiseksi tunniksi tahkoamaan matematiikan lisätehtäviä? Vaan jos motivaatio on kohdallaan, niin mitäpä tuota kieltämään...

Mrs. Rioux osasi markkinoida ajatuksensa ilmeisen taitavasti, koska maanantaikerhossa on ollut vakituisesti kymmenkunta innokasta matemaatikkoa. Kevään mittaan on treenattu geometriaa, yksikkömuunnoksia, kertolaskusulkeisia, pinta-alojen laskemista ja monen montaa muuta yleishyödyllistä perusknoppia. Ja useaan otteeseen on Varpu maanantai-iltana tyytyväisyyttään huokaissut: "Mä rrrrrrrakastan matikkaa. On vaan niin ihanaa, kun kaikki käy järkeen."

Niin, mitäpä sitä kiertelemään. Matematiikka on kaunis tieteenala, jossa kaikki toimii lainalaisuuksien mukaisesti. Ei tarvitse miettiä kenenkään mielipiteitä tai tulkinnanvaraisuuksia. Vaan oli miten oli, Varpun opettaja ansaitsee toiminnastaan hatunnoston - ei ole kaikilla peruskoulun opettajilla kykyä motivoida kymmenvuotiaita vapaaehtoisiin matematiikkailtapäiviin. Tai omia itsejään työpäivän päätteeksi tällaista ryhmää luotsaamaan?

Hengitysharjoituksia

Elokuulle on jälleen luvassa mielenkiintoista ultrajuoksuhaastetta (Fat Dog 120), joten valmistautumisen on syytä alkaa olla hyvällä mallilla. Pitkät viikonloppulenkit sujuvat mukavalla rutiinilla, mutta pientä päänvaivaa aiheuttaa jälleen tottumattomuus yläilmoihin. Koto-Connecticutissa kun hölkötellään koko lailla merenpinnan tasolla ja elokuun kisataival käy parhaimmillaan 2500 metrin korkeudessa.

Avuksi tarjoutui uskollinen pacerini Nate, joka ehdotti tilanteeseen täsmälääkkeeksi juoksuviikonloppua Coloradossa. Naten ja Katarinan kakkoskoti Coloradon Nederlandissa on keskellä Kalliovuorten makeimpia maisemia ja Nate tuntee alueen lenkkipolut kuin omat taskunsa. Kerrassaan mainio ratkaisu - tuumasta toimeen, siis...

Lensin Denveriin torstaina iltapäivällä ja perjantaiaamuna suuntasimme kohti Nederlandia. Perjantaille oli luvattu vesikuuroja, mutta horisontissa hortoilleet sadepilvet päättivät sittenkin pitää etäisyyttä ja saimme seikkailla koko päivän enimmäkseen auringonpaisteessa.

Kahdeksan tunnin juoksurupeaman jälkeen Naten jalat alkoivat vähitellen saada tarpeekseen, joten päätimme säästää juoksupotentiaalia seuraavallekin päivälle ja palasimme takaisin tukikohtaamme. Illemmalla liottelimme raajojamme takapihalle hiljattain rakennetussa porealtaassa, tähyilimme vuorten takaa kipuavaa täysikuuta ja suunnittelimme tulevan päivän juoksureittejä.

Lauantaina lähdimme liikkeelle varhain, jotta ehtisimme polkuverkoston paraatipaikalle auringonnousua seurailemaan. Coloradon huhtikuinen takatalvi oli pohjoisemman sektorin poluilla vielä voimissaan ja ajoittain kahlailimme vyötäröön asti ulottuvassa hangessa. Itse juokseminen jäi näillä pätkillä melko marginaaliseksi etenemistavaksi, vaan hauskaa meillä oli silti. 

Viikonlopun kokonaissaldoksi kertyi reilut 17 tuntia ohuessa ilmanalassa heilumista; tätä voitaneen hyvällä omallatunnolla kutsua tuotteliaaksi minilomaksi. Nyt uskaltaa hitusen luottavaisemmin suhtautua kolmen kuukauden päässä häämöttävään läskikoiratapahtumaan.

Hiilihydraattimoottoripyörä

Vuosi sitten Connecticutin kevätmaisemia ihastellessani havaitsin orastavan pyöräkuumeen, josta taisin julkisestikin jotakin mainita. Pitkähkön harkinta-ajan jälkeen päädyin lopulta pari viikkoa sitten siihen lopputulokseen, että asialle olisi luultavasti aika tehdä jotakin, kun ei kuume tuntunut miettimällä helpottavan. Vietin yhden lauantaipäivän erinäisiä ajokkeja testaillen ja lopulta löysin mieleisen, joka laitettiin sittemmin Vernonin asiakasystävällisen pyöräliikkeen toimesta tehtaalta tilaukseen.

Nyt se on täällä! Eilen ajoin jokusen testikilometrin siirtäessäni pyörän liikkeestä kotiin ja tänä aamuna oli tarkoitus lähteä tekemään ensimmäinen varsinainen kokeilulenkki. Suunnitteilla oli alun perin muutaman kymmenen kilometrin koeajo, mutta kuinkas kävikään... Olematon vierintävastus ja heleä toukokuinen aurinko veivät suhteellisuudentajun ja päädyinkin ajelemaan puolivahingossa 70 kilometriä, noin alkajaisiksi. Hups.

Tollandin ja ympäristökuntien tiestö on tällaiselle seikkailemiselle aivan omiaan. Liikuttavan kauniissa maalaismaisemissa mutkittelevilla teillä ei viikonloppuaamuina juuri muuta liikennettä näy. Maasto on mukavan mäkistä, joten reittiprofiiliin ei pääse puutumaan.

En ole aiemmin omistanut puhdasveristä tiepyörää, joten ottanee aikansa tottua uuden elikon ohjastukseen. Ensituntuman perusteella olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että meistä tulee hyvät kaverit.

Omannäköinen äitienpäivä

Sunnuntaille siunaantunut työreissun startti hieman sekoitti viikonlopun ohjelmaa, joten päätimme omavaltaisesti siirtää äitienpäivän vieton lauantaille.

Juhlapäivää varten olin luonnostellut lähimaastojen polkukartoista mukavan 60 kilometrin lenkin. Starttasin taipaleelle hetimiten auringonnousun jälkeen, puoli kuuden tietämissä aamulla. Muu perhe jäi vielä tyytyväisenä jatkamaan uniaan.

Etelästä yllemme puskenut matalapainerintama on loihtinut riemuksemme viime päivinä rankkasateita ja sama oikuttelu jatkui lauantaiaamupäivän mittaan. Pontevat sadekuurot tulivat ja menivät, mutta vesikeli ei haitannut menoa lopulta ollenkaan. Oikeastaan olin tästä asianhaarasta suorastaan tyytyväinen - tulipahan sadejuoksuvarustus kunnolla testattua ja jälleen hyväksi havaittua.

Alunperin olimme suunnitelleet iltapäiväksi perhepiknikiä lenkin päätepisteeseen, Mansfield Hollow Laken rannalle. Kun vähemmän suosiolliseksi muuttunut sää sattumoisin vesitti suunnitelmamme, päätimme hienosäätää käsikirjoitusta ja siirtää piknikin kuivempiin tiloihin kotosalle. Polkurymistelyn päätteeksi Jussi, kera kukkakimpun, tuli noukkimaan minut alkuiltapäivästä Mansfieldista. Kotiin ajellessa poikkesimme hakemaan Storrsin fusion kitchen-henkisestä ravintolasta etukäteen tilaamamme take away-piknikeväät.

Tällä välin Essi ja Varpu olivat kotona laittaneet toimeksi. Kuraista juoksijaa oli vastassa iloinen onnittelukyltti:

Jussi ja tytöt kattoivat pöydän ja maljakoivat kukkakimpun sillä aikaa, kun kävin suihkussa siistiytymässä. Ihanat organisaattorit! Onnistuneen pitkän lenkin palautteleviksi antimiksi ahi tunaa loistavassa seurassa - tästä on laatuaikapäivää enää vaikea paremmaksi pistää...

Olkoon menneeksi, jos ihan rehellisiä ollaan, yksi parannusehdotus tuli mieleeni: josko sen juoksun ja ahi tunan välisen suihkun kaveriksi olisi saanut lämpimän saunan... Ei saatavilla ihan helposti nykyisellään, mutta sen verran useasti on tästä asianhaarasta ollut viime aikoina puhetta, että luultavasti jossakin vaiheessa pienimuotoinen modaus kodille olisi ihan perusteltua...

Kevätarkea

Keväiset päivät ovat tuoneet mukanaan monenlaista iloista pihapuuhaa. Nurmikko kasvaa vauhdikkaasti, joten ruohonleikkurin sai taas kaivaa naftaliinista. Jussi siirsi kuluneella viikolla kotitoimistonsa terassin puolelle:

Tytöt seikkailevat takapihan metsikössä ja pitävät itsensä kiireisinä. Köysistä viritellään liaaneja ja marsuja hemmotellaan runsaalla voikukkasadolla.

Asfalttiliidut ovat muuten mainio keksintö. Nytpä on etupihan ajoväylät selkeästi merkattu siten, että kumpikin auto tietää, kummalle puolelle tallia ajaa:

... ja jottei karu totuus pääsisi unohtumaan - lämpöisinä päivinä sietää taas lenkkipoluilla katsoa jalkoihinsa ja varoa muita tienkäyttäjiä:

Nuorten kirjailijoiden ilta

Tollandin koulut ja kirjasto järjestivät yhteistyössä Young Authors' Night-tapahtuman. Viimeisen kuukauden–kahden aikana 3–8-luokkalaisten englanninopettajat ovat kirjoituttaneet oppilaillaan runoja ja muita tekstejä — kukin luokka-aste hieman erilaisten teemojen pohjalta. Tekstisadon parhaimmisto koottiin yhteen ja asiasta innostuneet sanasepät saivat mahdollisuuden esittää hengentuotteensa yleisölle kirjaston Young Authors' Night-illassa.

Mielenkiintoista sinänsä, miten kielipuolisen perheemme molemmat jälkeläiset innostuivat asiasta. Varpun luokka kirjoitti runoja kevät- ja luontoaiheista. Varpu paneutui tehtävään ajatuksella ja hioi riimejä huolellisesti. Kuudesluokkalaisten kohdalla tehtävänanto oli täysin erilainen: opettaja esitteli luokalle maalauksen ja oppilaiden tehtävä oli kirjoittaa teksti maalauksen tuottamien ajatusten ja mielikuvien pohjalta. Essi ei ollut alunperin koko ajatuksesta erityisen motivoitunut ja heitti kehiin surutta täyslaidallisen ironiaa. Sanat oli kuitenkin taitavasti aseteltu ja runosta tuli varsin naseva.

Tällaiset tekstit lausuttiin tyttöjen toimesta kirjaston auditoriossa:

Autumn

Essi Ylanen
(Pohjautuu Giuseppi Archinboldon maalaukseen "Autumn".)


He is wearing wood.
I never could.

He looks kind of thin.
Orange is his skin.

He has grapes for hair.
Something I would never wear.

There’s something wrong with him.
Because he is so slim.

In his hair is a leaf.
And on his face is grief.

His season is fall.
I don’t trust him at all.

His eyes are open wide.
Them I would like to hide.

I despise his face.
I rest my case.


Nature’s Gifts

Vera Ylanen


The plant from the forest floor is growing up and down.
And look at that! What is it? A caterpillar on the ground.

So many things to see and so many things to wonder.
On the treetops, in the sky, on the ground and under.

Look at the beautiful ground and land.
It always is surrounding us so great and grand.

So that is why you should respect all of nature’s presence.
We are thankful for all of it and nature’s beautiful essence.