Iloinen matemaatikko

Tapahtui hemikuun lopussa: Varpu palasi eräänä päivänä koulusta ja heilutteli opettajalta tullutta lappua samalla riemusta hihkuen "Katso, mitä Mrs. Rioux aikoo järjestää! Saanhan mä mennä, saanhan, saanhan?"

Viestilapulla informoitiin oppilaiden vanhempia Varpun opettajan kuningasajatuksesta järjestää viikoittainen matematiikkakerho halukkaille. Maaliskuun alusta toukokuun loppuun olisi tarjolla viikoittaista ekstramatikkaa ja nyt siis Varpu anelemalla aneli, saisiko jäädä maanantaisin koulupäivän päätyttyä tuosta ilosta nauttimaan. Suomalaista koulujärjestelmää ajatellen idea kuulosti äkkiseltään melko erikoiselta: moniko neljäsluokkalainen haluaisi vapaaehtoisesti jäädä seitsentuntisen (!) koulupäivän jälkeen vielä yhdeksi ylimääräiseksi tunniksi tahkoamaan matematiikan lisätehtäviä? Vaan jos motivaatio on kohdallaan, niin mitäpä tuota kieltämään...

Mrs. Rioux osasi markkinoida ajatuksensa ilmeisen taitavasti, koska maanantaikerhossa on ollut vakituisesti kymmenkunta innokasta matemaatikkoa. Kevään mittaan on treenattu geometriaa, yksikkömuunnoksia, kertolaskusulkeisia, pinta-alojen laskemista ja monen montaa muuta yleishyödyllistä perusknoppia. Ja useaan otteeseen on Varpu maanantai-iltana tyytyväisyyttään huokaissut: "Mä rrrrrrrakastan matikkaa. On vaan niin ihanaa, kun kaikki käy järkeen."

Niin, mitäpä sitä kiertelemään. Matematiikka on kaunis tieteenala, jossa kaikki toimii lainalaisuuksien mukaisesti. Ei tarvitse miettiä kenenkään mielipiteitä tai tulkinnanvaraisuuksia. Vaan oli miten oli, Varpun opettaja ansaitsee toiminnastaan hatunnoston - ei ole kaikilla peruskoulun opettajilla kykyä motivoida kymmenvuotiaita vapaaehtoisiin matematiikkailtapäiviin. Tai omia itsejään työpäivän päätteeksi tällaista ryhmää luotsaamaan?