Hengitysharjoituksia

Elokuulle on jälleen luvassa mielenkiintoista ultrajuoksuhaastetta (Fat Dog 120), joten valmistautumisen on syytä alkaa olla hyvällä mallilla. Pitkät viikonloppulenkit sujuvat mukavalla rutiinilla, mutta pientä päänvaivaa aiheuttaa jälleen tottumattomuus yläilmoihin. Koto-Connecticutissa kun hölkötellään koko lailla merenpinnan tasolla ja elokuun kisataival käy parhaimmillaan 2500 metrin korkeudessa.

Avuksi tarjoutui uskollinen pacerini Nate, joka ehdotti tilanteeseen täsmälääkkeeksi juoksuviikonloppua Coloradossa. Naten ja Katarinan kakkoskoti Coloradon Nederlandissa on keskellä Kalliovuorten makeimpia maisemia ja Nate tuntee alueen lenkkipolut kuin omat taskunsa. Kerrassaan mainio ratkaisu - tuumasta toimeen, siis...

Lensin Denveriin torstaina iltapäivällä ja perjantaiaamuna suuntasimme kohti Nederlandia. Perjantaille oli luvattu vesikuuroja, mutta horisontissa hortoilleet sadepilvet päättivät sittenkin pitää etäisyyttä ja saimme seikkailla koko päivän enimmäkseen auringonpaisteessa.

Kahdeksan tunnin juoksurupeaman jälkeen Naten jalat alkoivat vähitellen saada tarpeekseen, joten päätimme säästää juoksupotentiaalia seuraavallekin päivälle ja palasimme takaisin tukikohtaamme. Illemmalla liottelimme raajojamme takapihalle hiljattain rakennetussa porealtaassa, tähyilimme vuorten takaa kipuavaa täysikuuta ja suunnittelimme tulevan päivän juoksureittejä.

Lauantaina lähdimme liikkeelle varhain, jotta ehtisimme polkuverkoston paraatipaikalle auringonnousua seurailemaan. Coloradon huhtikuinen takatalvi oli pohjoisemman sektorin poluilla vielä voimissaan ja ajoittain kahlailimme vyötäröön asti ulottuvassa hangessa. Itse juokseminen jäi näillä pätkillä melko marginaaliseksi etenemistavaksi, vaan hauskaa meillä oli silti. 

Viikonlopun kokonaissaldoksi kertyi reilut 17 tuntia ohuessa ilmanalassa heilumista; tätä voitaneen hyvällä omallatunnolla kutsua tuotteliaaksi minilomaksi. Nyt uskaltaa hitusen luottavaisemmin suhtautua kolmen kuukauden päässä häämöttävään läskikoiratapahtumaan.