Vettymys

Tätä viikkoa on odotettu hartaudella. Kanssa-Stridersien sinnikäs ylipuhuminen tuotti viime joulukuussa lopultakin tulosta ja ilmoittauduin ensimmäiseen 50 mailin kilpailuuni. Kalenteriin merkattiin juhlallisesti huhtikuun toisen päivän kohdalle "Lake Sonoma 50" ja varmemmaksi vakuudeksi jääkaapin oveen tulostettiin 18 viikon harjoitusohjelma, jota on noudatettu kuuliaisesti. Viikonloppulenkkien pituudet (lauantai+sunnuntai tyypillisesti 3+4 tuntia tai 4+5 tuntia) ovat aiheuttaneet ajoittain päänvaivaa, mutta lenkille onkin startattu tyypillisesti aamuviiden-kuuden tietämillä, jotta kotiinpaluu ajoittuisi viimeistään siihen ajankohtaan, kun muu perhe vähitellen heräilee =)

Viimeiset viikot ovat kuitenkin olleet kevyitä, viikkokilometrit ovat vähentyneet tuntuvasti ja tällä viikolla ohjelmassa pelkkää "lepoa", jotta lauantaina olisi reservissä kaikki mahdollinen energia. Jännitys tiivistyy...

Tällä kertaa jännityksen tiivistyminen jäi valitettavan lyhyeen. Iltapäivällä sähköpostiin kolahti tyrmistyttävä viesti otsikolla "Lake Sonoma 50 peruttu". Ei voi olla totta? Kyllä vain... Kilpailun järjestäjä totesi viestissään mm. seuraavaa:

"Viime viikkojen poikkeuksellisen runsas sademäärä on nostanut Lake Sonoman pinnan korkeimmilleen 27 vuoteen. Erityisen huomattava muutos on tapahtunut viimeisen kahden viikon aikana, jolloin veden pinta on noussut 14 jalkaa (noin 4,3 m). Suuri osa poluista on veden peitossa."

"Warm Springs Creekin ylityskohdalla (normaalivuosina loikkaus ojan yli) on tilanne erityisen vaarallinen. Ojan syvyys on tällä hetkellä 8 jalkaa (2,4 m) ja leveys 80 jaardia (73 metriä) ja vesi virtaa syvimmillä kohdilla voimakkaasti."

"Little Warm Springs Creek, jonka leveys normaalisti on 10 jaardia, on tulvinut 60 jaardiin (55 m). Silta, jota käytetään ojan ylitykseen, on jäänyt kaiteita myöten veden alle."

"Luontoäiti on osoittanut viime viikkoina keljuutensa. Toivottavasti tämä uhrauksemme lievittää hänen raivoaan hieman."

No toivotaan tosiaan! Saisivat vähitellen nämä mullistukset siellä sun täällä riittää?

Kevätjäillä

Essi ja Varpu ovat käyneet lauantaisin luistelukoulussa Cupertinon jäähallissa. Mukava harrastus - tytöt ovat itse innoissaan oppimistaan uusista taidoista ja toisaalta omaa mieltä lämmittää ajatus siitä, ettei jälkikasvu jää ihan täysin paitsi Suomi-talvien hauskimmista aktiviteeteista. Hiihtolatuja ja pulkkamäkiä täytyisikin tosin etsiä vähän kauempaa...

Kuvien ottaminen oli vähän hankalaa: kaukalon reunalta käsin on kameran vaikea pysyä liikkuvien kohteiden perässä ja toisaalta tasapainoiluun keskittyneet ilmeet eivät ehkä ole ykkösaineistoa iloisiin valokuviin... Tällaista kuitenkin tänään:

Essin ryhmä sukkuloi opettajan perässä pitkin kenttää. Kieli keskellä suuta mennään...

Varpun ryhmä treenasi tasapainoa mm. etenemisen ohessa tehtävillä kyykkyyn-ylös-harjoituksilla. Mitenkähän luontevasti tuo mahtaisi itseltä sujua...?

Lentokoneensuunnittelija

Essi: "Mä olen päättänyt, että mä haluan isona olla ammatiltani suunnittelija."

Äiti: "Ihan mielenkiintoinen ajatus. Mitä suunnittelisit?"

Essi: "Lentokoneita ja helikoptereita, jotka voi kerätä ukkospilvistä sähköä talteen."

Isä: "Hienoa! Siis sinusta tulee insinööri, niin kuin isästä ja äidistäkin?"

Essi: "No ei ikinä! En mä halua olla insinööri! Insinöörit haisee pahalle."

Isä: "Miten niin?"

Essi: "No äiti ainakin haisee, kun se leikkaa koko päivän laserilla kaikenlaista. Hyi olkoon!"

Henkistä valmentautumista, yök ja nam!

Jos pitäisi ryhtyä listaamaan asioita, joihin en koskisi pitkällä tikullakaan, hätyyttelisi maksalaatikko varmasti hyvinkin kärkisijoja omalla kohdallani. Haju, koostumus - ylipäätään koko konsepti on kaikin puolin paholaisen keksintöä. Lapset ovat kyseistä herkkua aika ajoin haikailleet - Suomessa asustellessa maksalaatikkovatsaa sai sentään täyttää mummulassa ja einesversiotakin saattoi joskus kotona saada, jos kauniisti pyysi ;)

Täällä tuo eksoottinen ruokalaji on pysynyt nämä puolitoista vuotta lähinnä ajatuksen tasolla. Toisinaan olen ruokakaupoista maksaa haeskellutkin, mutta koska etsintä ei ole tuottanut tulosta, olen selittänyt niin lapsille kuin itsellenikin, ettei lähtöaineita yksinkertaisesti ole täällä tarjolla. Seuraavan kerran maksalaatikkoa on tarjolla heinäkuun Suomi-lomalla ja siihen on ollut tyytyminen - jos kohta henkilökohtainen tuntemukseni maksan löytymättömyydestä on ollut ennemminkin huojennus.

Vaan kuinkahan sitten kävikään? Eilen Safewayssa viikon ruokaostoksia tehdessäni hyppi pakastealtaasta silmille jotakin ihan uutta ja ihmeellistä: naudan maksaa, kuinkas muuten... Suoritin pikaisen harkinnan ja tulin siihen tulokseen, että koska pitkät viikonloppulenkit ovat nyt hetken aikaa tauolla (roimasti keventynyt harjoitusohjelma viimeiset kaksi viikkoa ennen huhtikuun alussa koittavaa uutta haastetta), lienee juurikin sopiva ajankohta koulia henkistä puolta. Ei siis muuta kuin härkää sarvista - tai sisäelimistä - ja maksalaatikkodebyytin kimppuun!

Essi ja Varpu seurasivat prosessia mielenkiinnolla. Mukavana bonuksena tuli tietysti toiminnan "sivutuotteena" syntyvä riisipuuro, jota sitäkään ei oltu saatu vähään aikaan. Tosin, siinä vaiheessa, kun mössin oli tehnyt tehtävänsä maksalle ja kananmunille ja tämä lillinki oli kipattu lopun riisipuuron kaveriksi kattilaan, olivat juniorikokit hieman epäuskoisen näköisiä. Ei ollut itseltänikään tosin "Yök"-toteamus tässä vaiheessa kaukana:

Urheasti kuitenkin kauhoin tuon käsittämättömän ruskeanharmaan möhjön uunivuokiin ja jäimme mielenkiinnolla odottamaan millainen olisi lopputulos hartaan 400 Fahrenheitin lämpökäsittelyn jälkeen...

Yllättävää kyllä, ennen pitkää uuni alkoi puskea hätkähdyttävän oikeaoppista maksalaatikon hajua/tuoksua. Kun sitten puolentoista tunnin kuluttua luomusta kauhottiin lautasille ja lisättiin vielä pisteeksi i:n päälle Ikeasta juuri hankittua puolukkahilloa, ei lasten riemulla tuntunut olevan mitään rajaa:

Illalla Essi onnistui vielä kehittämään asian tiimoilta kunnon epäreiluusraivarin. Varpulle kun luvattiin maksalaatikkoa huomiseksi lounasevääksi preschooliin, olisi tasapuolisuuden nimissä hänen saatava myös. Kas, kun eroavaisuutena on se, että Varpulla Appleseedissä on mahdollisuus lounaan lämmittämiseen mikroaaltouunissa, mutta Laurelwoodissa eväät syödään sen lämpöisinä, kun ne eväslaatikosta otettaessa sattuvat olemaan. Jostakin syystä ajatus neljä tuntia kylmäkallen vieressä köllötelleestä maksalaatikosta tuntui sen verran irvokkaalta, etten ainakaan toistaiseksi lupautunut Essin toivomusta toteuttamaan...

Etä-äänioikeus

Tampereen maistraatti muisti meitä postitse. Hetken aikaa pyörittelin lähetystä käsissäni vähän ihmeissäni: mistähän hyvästä tällä kertaa? Kirjekuoren avaaminen herätti kuin toiseen todellisuuteen: ilmoitus äänioikeudesta eduskuntavaaleissa. Aivan niin - onhan uutisia toki tullut seurattua, mutta koska vaalimainokset eivät suorastaan hypi silmille postilaatikosta, bussien kyljistä tai marketin parkkipaikalta, ei äänestäminen ole tullut mieleen kovin päivänpolttavana asiana. Kas, olipa hyvä, että muistutettiin!

Kuoren sisältä löytyi paitsi itse äänioikeudesta kertova lipuke, myös luettelo ennakkoäänestyspaikoista Euroopan ulkopuolella. Mielenkiintoisia yllätyksiä löytyi kaksin kappalein: koko Yhdysvaltain alueelta löytyy viisitoista äänestyspaikkaa, mikä on mielestäni aika vähän suhteutettuna viiteenkymmeneen osavaltioon. Toki ymmärrettävää sinänsä, ettei innokkaita vaalitalkoilijoita todennäköisesti löydy paikoissa, joissa suomalaisia asuu vain kourallinen. Toinen yllätys koski meitä lähinnä olevaa vaaliuurnaa: se löytyy Santa Clarasta =)

Nyt siis vain sopivaa ehdokasta pohtimaan... Jos lähin äänestyspaikka olisi ollut monen sadan kilometrin päässä, olisi kansalaisvelvollisuus jäänyt suosiolla täyttämättä, mutta koska vaaliaktiviteetti on tarjolla suunnilleen naapurissa, kannamme toki lipukkeemme kekoon.

First Grade Sings The Beatles

Kuten viime vuonnakin, olivat Essin luokkalaiset harjoitelleet esiintymään koko alkuvuoden ja tänään oli vihdoin kevätkonsertin aika. Tällä kertaa oli ohjelmistossa Beatlesia ja niitä onkin kotona kuunneltu ahkerasti viimeaikoina.

Asu oli tällä kertaa kokomusta. Koska Essin paidassa oli paljeteilla taiteiltu sydänkoriste, oli opettaja käskenyt Essiä laittamaan paidan nurinpäin... On tarkkaa!

(Bonustehtävä: Löydä Essi 114-päisen lapsilauman joukosta.)

Ohjelmaan kuului kymmenen kappaletta: Here Comes The Sun, Twist and Shout, Hello Goodbye, With a Little Help from My Friends, Yellow Submarine, Octopus's Garden, Help!, All Together Now, We Can Work It Out ja I Want to Hold Your Hand. Essi virittäytyi tunnelmaan niin täysillä, että vielä kotimatkallakin laulettiin Beatlesia...

Hammaslääkärifunktio

Arkipäivään kuuluu nykyisellään hupaisia keskusteluja, kun lapset soveltavat koulussa oppimiaan asioita käytäntöön ja varsinkin, kun kaikille asioille ei ole suomenkielistä vastinetta valmiina. Tällaista tänään:

Essi: "Koska me viimeksi käytiinkään hammaslääkärissä?"

Äiti: "Taisi olla marraskuussa."

Essi: "Koska on seuraava kerta?"

Äiti: "Luulen, että toukokuussa. Täällä on hammastarkastus yleensä puolen vuoden välein ja viimeistä edellinen kerta oli muistaakseni toukokuussa myös."

Essi: "Ai sillä hammaslääkärillä on niin kuin ab-pattern, eikö niin?"

Äiti: "Niin mikä hammaslääkärillä on?"

Essi: "No, jos siellä käydään aina samalla lailla, aina toukokuussa ja marraskuussa ja taas toukokuussa ja marraskuussa, niin onhan se sitten ab-pattern. Mutta jos ne hammastarkastukset olisikin vaikka kolme kertaa vuodessa, niin sitten se hammaslääkärissä käynti olisi niin kuin abc-pattern."