Jos pitäisi ryhtyä listaamaan asioita, joihin en koskisi pitkällä tikullakaan, hätyyttelisi maksalaatikko varmasti hyvinkin kärkisijoja omalla kohdallani. Haju, koostumus - ylipäätään koko konsepti on kaikin puolin paholaisen keksintöä. Lapset ovat kyseistä herkkua aika ajoin haikailleet - Suomessa asustellessa maksalaatikkovatsaa sai sentään täyttää mummulassa ja einesversiotakin saattoi joskus kotona saada, jos kauniisti pyysi ;)
Täällä tuo eksoottinen ruokalaji on pysynyt nämä puolitoista vuotta lähinnä ajatuksen tasolla. Toisinaan olen ruokakaupoista maksaa haeskellutkin, mutta koska etsintä ei ole tuottanut tulosta, olen selittänyt niin lapsille kuin itsellenikin, ettei lähtöaineita yksinkertaisesti ole täällä tarjolla. Seuraavan kerran maksalaatikkoa on tarjolla heinäkuun Suomi-lomalla ja siihen on ollut tyytyminen - jos kohta henkilökohtainen tuntemukseni maksan löytymättömyydestä on ollut ennemminkin huojennus.
Vaan kuinkahan sitten kävikään? Eilen Safewayssa viikon ruokaostoksia tehdessäni hyppi pakastealtaasta silmille jotakin ihan uutta ja ihmeellistä: naudan maksaa, kuinkas muuten... Suoritin pikaisen harkinnan ja tulin siihen tulokseen, että koska pitkät viikonloppulenkit ovat nyt hetken aikaa tauolla (roimasti keventynyt harjoitusohjelma viimeiset kaksi viikkoa ennen huhtikuun alussa koittavaa uutta haastetta), lienee juurikin sopiva ajankohta koulia henkistä puolta. Ei siis muuta kuin härkää sarvista - tai sisäelimistä - ja maksalaatikkodebyytin kimppuun!
Essi ja Varpu seurasivat prosessia mielenkiinnolla. Mukavana bonuksena tuli tietysti toiminnan "sivutuotteena" syntyvä riisipuuro, jota sitäkään ei oltu saatu vähään aikaan. Tosin, siinä vaiheessa, kun mössin oli tehnyt tehtävänsä maksalle ja kananmunille ja tämä lillinki oli kipattu lopun riisipuuron kaveriksi kattilaan, olivat juniorikokit hieman epäuskoisen näköisiä. Ei ollut itseltänikään tosin "Yök"-toteamus tässä vaiheessa kaukana:
Urheasti kuitenkin kauhoin tuon käsittämättömän ruskeanharmaan möhjön uunivuokiin ja jäimme mielenkiinnolla odottamaan millainen olisi lopputulos hartaan 400 Fahrenheitin lämpökäsittelyn jälkeen...
Yllättävää kyllä, ennen pitkää uuni alkoi puskea hätkähdyttävän oikeaoppista maksalaatikon hajua/tuoksua. Kun sitten puolentoista tunnin kuluttua luomusta kauhottiin lautasille ja lisättiin vielä pisteeksi i:n päälle Ikeasta juuri hankittua puolukkahilloa, ei lasten riemulla tuntunut olevan mitään rajaa:
Illalla Essi onnistui vielä kehittämään asian tiimoilta kunnon epäreiluusraivarin. Varpulle kun luvattiin maksalaatikkoa huomiseksi lounasevääksi preschooliin, olisi tasapuolisuuden nimissä hänen saatava myös. Kas, kun eroavaisuutena on se, että Varpulla Appleseedissä on mahdollisuus lounaan lämmittämiseen mikroaaltouunissa, mutta Laurelwoodissa eväät syödään sen lämpöisinä, kun ne eväslaatikosta otettaessa sattuvat olemaan. Jostakin syystä ajatus neljä tuntia kylmäkallen vieressä köllötelleestä maksalaatikosta tuntui sen verran irvokkaalta, etten ainakaan toistaiseksi lupautunut Essin toivomusta toteuttamaan...
3 kommenttia:
Ennakkoluuloista Johannaiseni! Hapankorpun päällä tarjottu huoneenlämpöinen maksalaatikko on ihan syötävää, melkein herkullista. Sopii hyvin hätänälkään!
Olipa kamalan näköistä mössöä se paistamaton ja totisesti syötävän näköistä se paistettu. Tuoksu tuntui melkein tänne saakka. Muistittehan että siihen kuuluu rusinoitakin! Onnea saavutuksen johdosta!
Tulipahan mieleen lapsuus. Mikko ei rakastanut maksalaatikkoa ja kuinka sattuikaan äidiltä oli kerran unohtunut maksa laatikosta maksa pois. Se oli maksalaatikkoa joka Mikollekin maistui.
Lähetä kommentti