Viime viikonvaihteessa sääennusteissa annettiin ennakkovaroituksia tiistaina lähestyvästä myrskystä. Trooppinen myrsky Isaias oli pyyhkinyt pitkin itärannikkoa kohti pohjoista ja oli nyt lähestymässä New Englandia. Näitä myrskyvaroituksia tulee ja menee aina tähän aikaan vuodesta ja näillä seutuvilla se yleensä tarkoittaa vähän tuulisempaa päivää tai ehkä ukkosta, muttei yleensä sen kummempia. Emme siis ottaneet tälläkään kertaa asiasta sen kummempaa stressiä.
Tiistaina alkuiltapäivästä huomasimme, että päivä oli todellakin aika tuulinen. Tuuli puhalsi puuskittain yli 30 metriä sekunnissa ja kun iltapäivällä ajoin Varpun telinevoimisteluharjoituksiin, oli teillä jo aika paljon puista irti repeytyneitä oksia. Sähköt katkesivat aika pian tämän jälkeen, mikä ei tullut suorastaan yllätyksenä.
Varpu soitti vähän ennen telinevoimisteluharjoitusten päättymistä ja kysyi, sopisiko joukkuekaveri Avan tulla meille yöksi. Avan perheen autotalli oli jäänyt kaatuneen puun saartamaksi ja vanhemmista kumpikaan ei pääsisi hakemaan tyttöä harjoituksista kotiin. Eipä siinä mitään, meille sopii kyllä tulla yökylään, jos mökkiolosuhteet eivät haittaa. Sähköjen katkettua kun lakkaa myös juokseva vesi toimimasta, koska vesipumppu kaipaisi toimiakseen sähköä.
Arvelimme, ettei sähkökatkosta koituisi kovin pitkäaikaista harmia, mutta kun keskiviikkoaamuna luimme uutisista, että Connecticutissa on yli 750 000 kotitaloutta ilman sähköjä, ymmärsimme, että tilanteen korjaaminen saattaa sittenkin ottaa vähän enemmän aikaa.
Rullasimme autotallissa pahaa päivää odottaneen generaattorin takapihalle ja Jussi laittoi sen toimintakuntoon. Käytön puutteessa generaattorin käynnistysakku oli tyhjentynyt, joten ensin sitä piti ladata auton akusta. Lopulta kuitenkin saimme generaattorin turvin pidettyä jääkaapin ja pakastimen käynnissä.
Vesipumpun johdottaminen olisi vaatinut liittimiä, joita ei tähän hätään löytynyt lähialueen rautakaupoista. Naapurin Laura ja Patrick olivat kuitenkin avuliaita kuten aina, ja ehdottivat, että voisimme laittaa jatkoletkun heidän puutarhaletkuunsa, jotta saisimme takapihalle jonkinlaisen käyttövesipisteen. Tästähän se vasta riemu repesi. Puutarhaletkuvirityksen avulla päästiin taas pesemään astioita, kantamaan ämpärillä vessanvetovettä ja muuta kätevää. Kun ulkolämpötila on kuitenkin toistettavasti hellelukemissa, oli kylmä letkuvesi myös ihan toimiva ratkaisu suihkussa käymiseen.
Vesiletkuvirityksen jälkeen elämä tuntui olevan oikeastaan aika kivasti mallillaan. Kun sähköt sitten palasivat toimintaan vajaan kolmen vuorokauden katkon jälkeen perjantaina aamuyöstä, olimme suorastaan hämmentyneitä - näinkö nopeasti tämä kävikin? Mainittakoon, että tuohon aikaan Connecticutin kotitalouksista vielä yli 400 000 oli ilman sähköjä.
Viikonlopun aikana olemme silmäilleet lähiympäristöä. Monin paikoin myrskytuhot on jo täysin siistitty, mutta kaatuneissa puissa riittää vielä raivaustöitä. Paikallinen sähkölaitos Eversource on saanut kiitettävästi apuvoimia muista osavaltioista (tänään näimme korjaustöissä tikasauton, joka oli lähtöisin Kansas Citystä), mutta vielä nytkin, viisi päivää myrskyn jälkeen, sähköt uupuvat 120 000:lta kotitaloudelta.
Hätäkös meillä tässä? Oma piha on nyt siivottu alas tulleesta oksaroskasta ja koti toimii taas kaikin puolin normaalisti. Vähän vaan pistää mietityttämään, että kun kiukkuinen luontoäiti on nyt keksinyt tälle vuodelle jo massiivisiin mittasuhteisiin paisuneen Covid-19-pandemian ja nyt tämän suuruusluokan rajuilman... mitähän seuraavaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti