Joulunviettoa

Joulunpyhät ovat sujuneet leppoisasti lomaillessa, vailla kummempia krumeluureja. Ennen joulua pidimme yhteisen aivoriihen pohdiskellen sitä, mikä itse kullekin on joulussa tärkeää. Ajatuksena oli toimia periaatteella "jokaiselle jotakin" mutta välttää yletön sählääminen sellaisten yksityiskohtien vuoksi, joista kukaan ei lopulta kuitenkaan perusta. 

Essi toivoi lanttulaatikkoa ja graavilohta, uutta fleeceyöpukua ja odotti innolla lomapäiviä, jolloin saisi nukkua pitkään. Varpun toivomuslistalla oli tohvelit ja kylpytakki, ruoaksi rosollia ja porkkanalaatikkoa. Jussi komppasi Varpun porkkanalaatikkoajatusta ja lisäsi listalle kinkun, joka olisi sopivan kokoinen muutaman päivän syömisiksi, mutta mieluiten ei isompaa. Johanna oli kiitollinen perin kohtuullisilta kuulostavista toivomuksista, yliviivasi peruna- ja maksalaatikot aiemmin kyhätystä tehtävälistaluonnoksesta ja päätti käyttää näistä säästyneen ajan poluilla juoksenteluun.

Joulukuusi toki hankittiin. Tämä järjestyi kätevästi läheiseltä maatilalta, josta on syksyn mittaan käyty poimimassa omenoita ja noudettu kurpitsat Halloweenia varten. 

Kotona koristellun kuusen lisäksi joulukuusisesongista pääsi yllättäen osalliseksi myös lenkkipoluilla. Naapurikaupunki Vernonin polujen varsille, keskelle ei-mitään, oli joku tonttumielinen käynyt ripustelemassa näyttävän koristeinstallaation. Kiitettävää vaivannäköä:

Jouluaattoa vietimme rennosti kotosalla. Keskipäivällä pidimme Skype-palaverin Amurin mummulan joulunviettäjien kanssa. Olipa mukavaa päästä etänä osalliseksi tuostakin joulunvietosta!

Alkuiltapäivästä taloutemme levottomalla naisväellä meinasi käydä aika pitkäksi, joten lähdimme purkamaan ylimääräistä energiaa läheiselle rullaluisteluareenalle. Täkäläisittäin jouluaattoa ei varsinaisesti katsota pyhäpäiväksi, joten esim. liikuntakeskukset pitävät ovensa tuolloin auki normaalisti. Hyvä näin.

Rullaluistelun jälkeen palasimme tyytyväisinä kotiin ja ryhdyimme rakentelemaan joulupöytää. Hyvä siitä tuli - ilman perunalaatikkoakin. Pieni on kaunista?

Jälkiruoan oheen virittelimme pienimuotoisen multimediashow'n. Olimme Jussin kanssa koostaneet valokuvakokoelman edelliseltä kymmeneltä joululta, jonka nyt heijastimme videotykillä ruokailutilan seinälle. Jouluja Suomessa, Kanarialla, Kaliforniassa ja Floridassa muistellessa vierähti kivasti tovi jos toinenkin.

Loppuillan vietimme lautapelejä pelaillen. Tytöt kömpivät jokseenkin malttamattomina nukkumaan, odotellen seuraavana aamuna kuusen alle toivottavasti ilmaantuneita lahjoja… Ja löytyihän niitä. Tohvelit, kylpytakit, fleeceyöpuvut sekä kirja poikineen. Ja Jussille jotakin pientä somistetta jeeppiaiheen tiimoilta:

Iltapäiväksi meidät oli kutsuttu naapuriin joulupäivän viettoon. Uruguaylaisen perinteen mukaan aatto on joulunvieton "muodollisempi" osa. Perheet kokoontuvat aattoiltana yhteen syömään päivällistä fiinimmin. Päivällisen jälkeen juhlinta muuttuu vapaammaksi ja pienimmätkin juhlanviettäjät valvovat puoleenyöhön, jolloin joululahjat saa avata. Aamun tunneille venyneestä juhlinnasta johtuen joulupäivänä ollaan usein väsyneitä, joten tämä päivä on omistettu rennolle ja epämuodolliselle oleilulle.

Varustauduimme naapureiden rääppiäispäivään nyyttikestiperiaatteella. Veimme mukanamme jälleen hippasen Suomi-perinnettä: jouluun sopivasti rosollia ja kalenterista välittämättä Runebergin torttuja. Jälkimmäiset olivatkin huikea menestys - näitä tehtaillaan varmasti vastaisuudessa lisääkin.

Naapurin kuusivuotias Ceci ja Varpu ovat olleet viime kesästä lähtien kuin paita ja peppu. Tätä nimenomaista päivää varten he olivat viikkokausia valmistelleet oman joulukertomuksen ja lauluesityksen. Suloinen parivaljakko, kieltämättä.

Latinokulttuurissa syöminen on olennaisessa osassa - oli juhlapäivä sitten mikä hyvänsä. Joulupäivämme sujui siis syömis- ja juomiskeskeisesti maailmaa parantaen, elokuvia katsellen ja kummallisista jouluperinteistä jutustellen. Illan suussa olimme kaikki vatsat pinkeinä, juurikin kotiin lähtöä harkitsemassa, kun ovesta sisään pelmahti naapureiden perhetuttu Maria mukanaan korillinen uusia piirakoita, pasteijoita, vartaita ja jälkiruokia. Ja koko mittava herkutteluoperaatio aloitettiin alusta uudestaan - samalla keskustellen siitä, että saisi jo pian koittaa uusi kevät ja kesä, jotta päästäisiin pihagrilliä käyttämään ja kunnolla syömään…

Jos siis jäikin oma joulupöytä vähän minimalistiseksi, naapurin toimesta pidetään kyllä huolta siitä, ettemme pääse nälkää kärsimään.