Sokerisosiaali

Tänään vietimme puuhakasta sunnuntaita piparkakkuaskartelujen äärellä, Varpun luokkatoverit Leah ja Alayna seuranamme. Toimeliaat tyttölapset viihtyivät piparkakkutyöpajassa hyvän aikaa. Ensin muoteltiin pupuja, elefantteja, joulukuusia sekä Tatuja ja Patuja (Paulalle kiitos spesiaalimuotista). Taikinan jämäpalat taipuivat vapaiden taiteilijoiden sormissa mm. käärmeiksi, Mikki Hiiriksi ja sammakoiksi.

Paistamisen jälkeen oli koristelun vuoro. Luovat käsiparit synnyttivät iloisen värikylläisiä ratkaisuja, samalla, kun ilman täytti suloinen esiteinien maailmanparannuspulina. Ketkä luokan pojista ovat kivoja ja ketkä vähemmän kivoja? Onko sattumaa se, että koulun ilkeän opettajan sukunimikin kuulostaa ilkeältä? Ovatko kakkosluokkalaisten tekemät oikeinkirjoitusvirheet ennemmin söpöjä vai typeriä?

Kiva seurallinen sunnuntai meillä. Erityisesti mieltä lämmitti se, miten sekä Essi että Varpu vielä illalla erikseen kiittelivät onnistunutta päivää. Essin toteamus tuli yllättävän kypsästä näkövinkkelistä: "Kiitos, että järjestettiin tällainen päivä - oli tosi kivaa! Mutta äitinä täytyy varmasti nähdä hurjasti vaivaa tällaisten asioiden eteen. Toivottavasti se ei ole liian rankkaa?"

Ei tokikaan. Iloinen yhdessäolo on kaiken vaivan arvoista, jos kohta olen otettu tuosta ajattelevaisesta näkökulmasta.