Mielenkiinnolla odotettu Juno jäi lopulta melko antiklimaattiseksi kokemukseksi. Aamusella herättyäni hiivin suurin odotuksin kurkistamaan ikkunasta ulos. Olihan sitä lunta tullut jonkin verran, mutta hyvin kauaksi jäätiin ennustetusta 50-70 sentin kerroksesta.
Vaan mikäpä siinä, konttori oli ja pysyi sovitusti suljettuna, joten lähdin viettämään palkallista ulkoilupäivää. Aamulenkistä kehkeytyikin varsin valaiseva kokemus. Mielenkiintoista oli se, että parin tunnn aikana ehdin nähdä valehtelematta 30-40 aura-autoa ja yhden ainoan siviiliauton. Tiet olivat aivan kelvollisessa kunnossa, mutta kansa totteli orjallisesti kotonapysymissuosituksia:
Metsäpoluilla lunta olikin vähän enemmälti, mutta suomalaisten standardien pohjalta ei mitään järin mullistavaa:
Puuskittainen tuuli siirteli lunta varsin tehokkaasti. Kotipihalle parkkeeratut autotkaan eivät olleet lopulta puolimetrisen hangen alla, vaan jokseenkin helposti löydettävissä:
Aamulenkin jälkeen liityin viettämään kollektiivista etätyöpäivää muun asujaimiston kanssa. Linnoittauduimme Blaken olohuoneeseen kera läppärien ja kuumien kaakaomukien. Kauluspaitapukukoodit korvattiin tänään fleecehuppareilla ja tohveleilla. Ei ollenkaan hassumpi asetelma.
Iltapäivällä iski akuutti vimma leipoa korvapuusteja. Intialainen Rohit innostui ajatuksesta aivan erityisesti ja hääräsi apuna parhaansa mukaan. ("On kai ymmärrettävää, etten kykene keskittymään työsähköposteihin, koska koko talo tuoksuu kanelilta ja kardemummalta?") Niin tai näin - toimiva konsepti:
2 kommenttia:
Oivallinen Juno-päivä! Saisikohan sen säädettyä vuosittaiseksi viralliseksi etätyöpäiväksi. :D
Sellainen 'ei maa kaadu vaikka myrsky ei tullutkaan' -päivä...
Tulipa ihan kanelipullan maku suuhun kun noita katseli. Pitääköhän ruveta leipomaan.
Ihan näyttää kunnon talvelta. Saas nähdä mihin täällä päästään ennen kevättä. Huomiseksi on luvattu koko päiväksi kovaa tuulta ja lunta.
Lähetä kommentti