Elämme mielenkiintoisia hetkiä. Historiallisen rajuksi ennustettu talvimyrsky Juno tekee tuloaan kohti Connecticutia ja tunnelma on sanalla sanoen mielenkiintoinen. Aamusta asti radiolähetykset ovat käsitelleet vain ja ainoastaan lumisade-ennusteita. Toimistolla tunnelma oli hilpeän odottava - kilpaa muisteltiin takavuosien lumimyrskyjä, sähkökatkojen kestoja ja spekuloitiin sillä, ollaanko nyt paremmin valmistautuneita kuin aiemmin.
Kaaosta aavistellen käväisin keskipäivällä ruokakaupassa. Toden totta, tuntui vähän samalta kuin ostoshysterian keskellä ennen pitkiä joulunpyhiä tai juhannusta. Väkeä oli enemmän kuin tarpeeksi, jos kohta hyllyt paistoivat jo monin paikoin tyhjyyttään. Ruokatarpeiden ja kynttilöiden hamstraamisen ymmärsin, mutta sitä en, miksi suurin osa ihmisistä tuntui ostavan pullovettä. Johan sitä kohta juomavesiaihiota pitäisi puskea taivaalta enemmän kuin tarpeeksi...
Iltapäivällä työnantajalta tuli ilmoitus, että koko Bloomfieldin konttori pysyy huomisen suljettuna. "Yleisen turvallisuuden nimissä" ihmisiä kehotetaan välttämään liikennöintiä ja pysymään kiltisti kotona. Keskiviikon tilannetta katsotaan kuulemma tuonnempana.
Iltaliikennöinti kotiin Simsburyyn sujui vielä oikeinkin hyvin. Lunta sateli hiljakseen, mutta mitään isompaa kaaosta ei ollut vielä käsillä. Massiivisempi pyrytys alkanee tällä seudulla puolenyön jälkeen. Jään mielenkiinnolla odottamaan, millaisiin maisemiin huomisaamuna saa herätä.
1 kommentti:
Eiköhän suomalainen sisukas nainen tunne olonsa vain hyvin kotoisaksi, kun on kunnolla lunta.
Tuttavaperheessä oli joulun aikaan USAsta sukulaispoika kavereineen käymässä. Perheen äiti komensi 19-vuotiaat pojat lumitöihin. Pojat olivat aivan kauhuissaan, kun homma piti tehdä kolalla eikä tullut koneet avuksi, kun lunta oli peräti yli 5 cm. Lisäihmetystä aiheutti vaatimus, että kolataan koko piha eikä vain kapeaa polkua kuljettavaksi.
Lähetä kommentti