Työnantaja, koulu tai muukaan taho ei järjestänyt allekirjoittaneelle pikkujouluja, joten katsoin parhaaksi kehittää sellaiset itse. Lisäksi, koska itse kullakin stressitasot pakkaavat jostakin syystä kipuamaan näin pitkien pyhien alla, arvelin, että pitkä juoksulenkki toimisi stressin- ja yleisen ketutuksenselätykseen vallan mainiosti. Oivalliseksi seuralaiskohderyhmäksi totesin TTR-foorumin (Tampere Trail Running) - paikallisen polkujuoksuporukan, joka on tullut tutuksi viimeisen puolen vuoden aikana.
Niiden surullisten kuuluisien kiireiden vuoksi useimpien potentiaalisten osallistujien joulunaluspäivät olivat jo koko lailla täyteen bookattuja. Onneksi yöaikaan aikatauluista löytyi enemmälti tyhjää, joten päädyimme "vuoden pimeimpään lamppulenkkiin" (samalla ikään kuin vastineena helsinkiläisten juoksijatoveriemme perinteiselle Sysikallio 100-tapahtumalle).
Starttasimme metsätaipaleelle Rauhaniemen rannasta eilen illalla klo 20:00. Suksimme poikki jääriitteisten suoalueiden ja poukkoilimme pitkin kivikkoisia lumen ja mutalillingin peittämiä polkuja Kaupin ja Niihaman kautta kohti Kangasalaa. Vatialasta seitsemän hengen seurueeseemme liittyi vielä yksi lisävahvistus.
Seikkailut jatkuivat pitkin Kangasalan harjuja ja sitten Kaukajärven metsäpoluille. Kaukajärvi-Hervanta-pätkällä joukkomme alkoi harventua, kun noilla seuduilla asustelevat päättivät juoksunsa sopivaisesti kotiensa lähistölle ja kömpivät suihkuun, saunaan ja unten maille. Olihan tuossa kohtaa takana jo kolmisenkymmentä polkukilometriä ja kellokin lähenteli puoltayötä.
Väki vähenee, pidot paranee, niin kuin sanotaan. Hervannan Suolijärven kierron jälkeen juoksijajoukosta oli jäljellä enää minä ja Vatialasta mukaan tullut Matti. Matilla oli (20 kilometriä muita vähemmän juosseena) vielä suhteellisen freesit jalat ja selvästi rahkeita lisätä vauhtia. Olin itse "hyvässä nousujohteisessa", joten en pistänyt vastaan.
Lähdimme reippaammalla tempolla Suolijärveltä kohti Koivistonkylää, sieltä Hatanpään ja Pyynikin ulkoilubaanoille. Tunnelma oli kieltämättä aika ainutlaatuinen. Ensin öisiä ryteikköpolkuja ja sitten urbaanimpia maisemia Näsinneula-silhuetteineen sunnuntaiaamun pikkutunneilla.
Pyynikin harjulla olimme hieman jälkeen aamukahden. Tuolta suuntasimme vähitellen Näsijärven rantamaastoihin ja sitä myöten takaisin Rauhaniemeen. Saavutimme maaliviivan varttia vaille kolme, loistavissa ruumiin ja sielun voimissa. 53 juoksukilometrin myötä joulustressi ja yleinen ketutus olivat menneet menojaan.
Ajelin hyvillä mielin aamuhämärissä kotiin. Aika hieno pikkujoulu tämä. Tosin, jalkapesuun sai panostaa kotiin päästyä vähän keskivertojuhlijaa enemmän:
1 kommentti:
Onnittelut kaikille mukana olleillle. Kyllä jalat kertovat ettei missään samettimatoilla ole ravattu. Mieli on varmaan aivan jalkojen vastakohta. Tuleekohan tulevina vuosina jatkoja.
Lähetä kommentti